Poika oli poistunut keskuudestamme. Aivan kuten arvelinkin. Rauhallisesti, kauniisti, armeliaasti. Saakoon hän rauhan.

Valvon pitkiä öitä, vahdin muiden unta. Käyn ylimääräisiä kertoja huoneessa, jossa iäkäs potilasyrittää seslvitä syövän runnomana. hänen kuntonsa on heikko; epäilen ettei hänkään jaksa enää kauaa.

Samalla ajatukset pyörivät maallisissa asioissa. Joudun maksamaan takaisin opintotukia. Summa on mukavan suuri, ja saan järjestellä talouttani että sen saan eräpäivään mennessä hyvin kerättyä. Tyttö on ollut kovin etäinen viime päivät. Hänellä on työ katkolla, sillä hänen työpaikastaan irtisanotaan väkeä eikä sijaisia enää oteta. Hänellä on huoli siitä, mitä seuraavaksi. Molemmat pohtivat yhteistä aikaa ja mahdollisuuksia tavata ja olla yhdessä. Sekin alkaa pikkuhiljaa tuntu osin velvollisuudelta.... ei paras tunne parisuhteeseen liitettäväksi. Mutta katsotaan miten asiat etenee....

Minua väsyttää valtavasti.