Minulla on viimeisen vuoden ajan ollut pakokeino tästä todellisuudesta. Omasta ahdistuksestani ja myös iloistanikin. Olen pelannut siää isoa pahaa wow:ia. Kyllä, olen nörtti ja ylpeä siitä! Tänään kuitenkin huomasin, että mikään hyvä ei kestä ikuisesti. Olen tämän vuoden aikana tutustunut pelin kautta mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa on ollut hauska viettää lauantai-iltaa pelaillen ja ventissä jutellen. Siellä on puhuttu skeidaa ja parannettu maailmaa. Jaettu arkea sellaisena, kun se meille näyttäytyy. Nyt viimeisten päivien aikana killasta on muutamat vanhat pelaajat ilmoittanut jättävänsä pelin tai ainakin siirtyvänsä ennaltamäärittelemättömän pitkälle tauolle. Heidän mukanaan lähtee ne tutut äänet, jotka ovat jaksaneet minuakin ilahduttaa. Olen itse miettinyt samaa aina aika-ajoin, mutta kaikessa neuroottisuudessani tarvtsen tuon pakopaikan. Edes mahdollisuuden sen olemassaoloon.

Muistan joskus naureskelleeni kun koteihinsä eristäytyneet nörtit väittivät omaavansa laajoja sosiaalisia suhteita... netissä. Ei suhteeni nyt niin laajat ole, mutta minulle ne on muodotunut tärkeiksi.

Noh, nyt katsotaan vaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivoikkaasti ja yhteisiä hetkiä niiden ansaitsemalla lämmöllä vaalien!