Se hento tasapainon tila otti ja romahti juuri kun pääsin sanomasta, että minun oli suhteellisen hyvä olla. Sunnuntain pelissä loukkasin taas kerran itseäni ja huoli terveydentilastani kasvoi taas yhdellä suurella pykälällä. Jatkona pyöräni varastettiin, hukkasin pankkikorttini.... kaikkea pientä ja vähän suurempaakin vastoinkäymistä, jotka saavat minut tolaltani. Ajauduin lopulta täydelliseen sekasorron tilaan, joka päättyi siihen etten enää uskaltanut olla yksin. Minun oli mentävä äitini luokse, jotta oma itsetuhoisuuteni ei olisi noussut pintaan Pelkään liikaa itseänikin.

Olen puhunut jonkin verran muutoksen tarpeesta. Koska uuteen paikkaan muuttaminen ja puhtaalta pöydältä aloittaminen ei ole tällä hetkellä käytännössä tai edes periaatteessa mahdollista, niin muutin itseäni. Värjäsin hiukseni vaaleiksi. Pieni teko, joka muutti niin paljon. Olen aivan eri näköinen ja olen saanut tästä positiivista palautetta. En oikein tiedä, että olenko itse tottunut uuteen ulkonäkööni. Kaipa tämä on totuttelukysymys, siinä missä niin moni muukin asia.

Psyko puhui minulla tänään huolestaan siitä, kuinka pärjään kesätauon ajan. Ja hän sanoi, että jos tunnen tarvetta niin minun tulisi ottaa häneen herkästi yhteyttä vaikka hän lomalla onkin. ja hän halusi varata minulle ajan, joka sijoittuisi hänen lomansa keskivaiheille. Ilmeisesti hän keskeyttää lomansa yhdeksi päiväksi, jolloin hän ottaa vastaan sellaisia asiakkaita joille 6 terapiatonta viikkoa on liikaa. Arvatkaapa vaan suostunko siihen. Tiedän kuinka tärkeä loma on, enkä itse varmaankaan täysipäiväistä työtä tekevänä suostuisi loman keskeytymiseen. En aio varata aikaa etukäteen. Jos olo äityy liian pahaksi ja vaikeaksi, niin harkitsen asiaa uudelleen. Uskon, toivon, että pärjään. Olenhan pärjännyt tähänkin saakka. Puhuin tänään ensimmäistä kertaa ääneen itsetuhoisista ajatuksistani ja siitä kuinka ne ovat olleet aiempaa voimakkaampia. En tiedä olisiko pitänyt, mutta puhuin kuitenkin koska eilen minut vallannut olotila oli niin pelottava, etten halua sen toistuvan. En ikinä!

Maarun kanssa puhuin juuri siitä kuinka tärkeää olisi huomata sellaisten pienien positiivisten asioiden voimaannuttava vaikutus, jotka ymmärretään itsestään selvyytenä. Pelkästään se, että huomenna menen ystävien kanssa viettämään iltaa on jo ajatuksena virkistävä. Minun pitäisi enemmän kiinnittää huomiota näihin pieniin asioihin ja yrittää olla ottamatta niitä juuri sellaisina itsestäänselvyyksinä...

Olen kuunnellut erästä laulua repeatillä jo useamman päivä ajan. Olen vain niin pahoillani kaikesta aiheuttamastani mielipahasta!

Who made up all the rules?
We follow them like fools.
Believe them to be true;
Don't care to think them through/

I'm sorry, so sorry.
I'm sorry it's like this.
I'm sorry, so sorry.
I'm sorry we do this.

And it's ironic too...
'Cos what we tend to do
Is act on what they say,
And then it is that way.

I'm sorry, so sorry
I'm sorry it's like this,
I'm sorry, so sorry
I'm sorry we do this,

Who are they?
Where are they?
How can they possibly
Know all this?
Who are they?
Where are they?
How can they possibly
Know all this?

Do you see what I see?
Why do we live like this?
Is it because it's true:
That ignorance is bliss.

Who are they?
Where are they?
How can they possibly
Know all this?
I'm sorry, so sorry.
I'm sorry it's like this.

Do you see what I see?
Why do we live like this?
Is it because it's true:
That ignorance is bliss.

Who are they?
Where are they?
How can they possibly
Know all this?
And I'm sorry, so sorry.
I'm sorry we do this.

(Jem - They)