Yöllä jouduin kahdesti heräämään ja tyynnyttelemään Juhaa. Pieni leikkihetki sai ihmeitä aikaan. Miten ihmeessä niin pienestä miehestä voi lähteä niin hemmetin kova ääni? Ihan kuin sumutorvella olisi jysäytetty tärykalvon vieressä. Yö meni pienten kätösten viuhuvia liikkeitä väistellessä. Sanna uneksi paljon, ja liikuskeli... Jouduin vaihtamaan puolta sängyssä, sillä jossain vaiheessa minulla oli suunnilleen 20 senttiä tilaa maata. Heh... Mussukka flikka kyllä!

Kotiin tullessani uhmasin luonnon voimia ja rynnin päin sivusuuntaisesti satavaa lunta. Posket punoittaa vieläkin, vaikka kävin kuumassa suihkussa ja join mukin teetä. Kohta pitää lähteä polkemaan äitin luo... Huih...

Nyt minä lähden rentoutumaan risteilylle. Tai ainakin yrittämään sitä!