Olen viime päivinä mietiskellyt paljon sellaisia omaan itseeni suoraan liittymättömiä asioita, jotka ovat saaneet minut taas kerran muistamaan yhden ihmisen pienuuden (en sano mitättömyyden, sillä jokainen elävä olento on arvokas itsessään; mitättömyys ei ole edes elämättömän osa). Olen vuosia pohdiskellut sellaisia kysymyksiä kuin: kuka minä olen? mikä minä olen? missä minä ole? mikä on tarkoitukseni? mihin uskon? Ja erityisesti kysymys siitä, mihin minä uskon, on noussut voimakkaana mieleeni. Olen palannut raamattuun, olen lukenut ja ammentanut uskoa ja toivoa ja luottamusta niistä sanoista, jotka ovat tuoneet lohtua niin monelle ennen minua ja vielä kauan minun jälkeeni. En kuitenkaan pysty hyväksymään täysin raamatun luomiskertomusta, sillä oma tieteellinen ja filosofinen maailmankatsomukseni sotii liikaa sitä vastaan. Olen halunnut luoda teorian uskostani. Liittää siihen ajatukseni siitä mistä tulen ja miksi olen tässä tilanteessa missä olen. En tarkoita omia psyykkisiä valintojani ja asioiden seuraamuksia vaan sitä filosofista ja yhteiskunnallista taustaa, jopka minut on tähän johdattanut. Olen päättänyt kirjoittaa näitä ajatuksia ylös. Olen päättänyt kirjoittaa mustaa kirjaa tehdäkseni itselleni näkyväksi se mihin minä uskon. Kuulostaa varmasti tyhmältä, mutta minä tarvitsen tätä. Vaikka vain saadakseni ajatukseni aina välillä muualle.

Olen taas alkanut valvomaan. Lääkkeiden lopettaminen ja terapiatauko ei ole ollut ihan nappiajoituksella, mutta kyllä tästä selvitään. Toivon vain, etten menetä uniani taas kokonaan. Minun on harkittava uudelleen lääkkeiden lopettamisen ajankohtaa... se ei taida olla suuresta halustani huolimatta juuri nyt.

Minä haluan.-... jotakin... kaipaan niin paljon, tarvitsen niin paljon. Minulla on kummallinen olo. Ihan kun olen vapautunut joistakin ajatuksien kahleista nyt kun elimistöni on puhdistunut lääkkeistä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Tunnen ainakin luovuutta, se on tunne jota en ole pitkään aikaan tuntenut. Pidemmän päälle luovuuskin katoaa kaiken painon alle. Enkä tiedä olenko tarpeeksi voimakas kantaakseni sitä painolastia vielä.