Nyt alkoi yövuorot. Olen tehnyt osastolla kaikkia niitä asioita, joita olen halunnut mutta joita en ole ehtinyt. Kuten esimerkiksi siivonnut välinevarastoa, täydentänyt lääkehuoneen tavaroita yms. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin alkaa etsimään ruiskuja ja neuloja silloin kun pitäisi olla jo tiputtelemassa antibiootteja. Kanssavalvojani ihmettelee vain, että kuinka minä oikein teen TÖITÄ! Yleensä kun yököt tuntuvat usein istuskelevan ja odottelevan kiertoja. Pitäisi keksiä vielä jotain puuhaa, jotta pysyisin virkeänä. Kohta menen kierrolle... siinä vierähtää tovi. Ajattelin myös selvitellä jättimäiseksi paisunutta huumekorttikasaa...

Ulkona paukahtelee ja ikkunassa välkehtii värejä. Oudon psykoottinen fiilis. Uusi vuosi. Taas. Koin voimakkaan dejá vu -tunteen nyt kun tässä kirjoittelen.- Ihan kuin olisin viime vuonnakin tehnyt postausta siitä mitä kaikkea olin edellisenä vuonna saavuttanut ja purkanut patoutumia niistä asioista, joita en ollut.
Kuluneena vuotena ehkä suurimmat elämääni vaikuttaneet tekijät olivat H:n tapaaminen ja terapian aloittaminen. Viime vuoden postausta lukiessani olen aikalailla saavuttanut sen mitä halusinkin: parempaa henkistä tasapainoa. Vaikka se horjuvaa on tänäkin vuonna ollut, niin olen viimein tehnyt asioille jotakin!

Olen mietiskellyt tässä jo jonkin aikaa lääkitystäni. Tai no, lähinnä sitä että paha oloni on alkanut pikkuhiljaa lisääntyä. Lääkityksen aloittamisen yhteydessä kokemani kohennus mielialassani on pikkuhiljaa alkanut kadota, ja nyt minusta tuntuu taas siltä, että elän "pumpulissa" (paremman, kuvaavamman sanan puutteessa). Aistin ja havaintokyky on selkeästi heikentynyt, ja kaikenlaiset tunteet ovat tasoittuneet tasaiseksi negatiiviseksi massaksi, josta en saa oikein otetta. Minun pitäisi kai pyytää, että kerta-annoksen määrää nostettaisiin (kun lääkkeellä on kuitenkin enemmän tehoa ja vähemmän sivuvaikutuksia). En vaan haluaisi joutua tilanteeseen, jossa koko lääke vaihdetaan ja taas pitää alkaa totuttautumaan uudenlaisiin sivuoireisiin.

Ajatukseni ovat nyt niin kauhean sekavia.

Varasin tänään lentoliput. Nyt on kaikki valmista sille, että menen katsomaan H:ta sinne kauas kylmään ja viimaan. En ole koskaan matkustanut yksin ulkomaille ja minua hieman jännittää ajatus siitä, että joudun vaihtamaan konetta Arlandassa. Minun tuurillani myöhästyn jatkolennolta tai eksyn terminaaliin tai jotain.

Jooh... minä lähden kierrolle. Katsomaan muiden unta.