Olen elänyt pienessä huumassa jo muutaman päivän. Asiat tuntuvat menevän taas joten kuten putkeen ja eräs asia, jota en ikinä uskaltanut edes toivota tapahtuvan ja jota en suoraan sanottuna koskaan edes uskonut tapahtuvan (vaikka siitä niin kovin pitkään salaa haaveilinkin) tapahtui. En halua kertoa siitä täällä tarkemmin, sillä se on asia jonka haluan pitää sydämessäni ja vaalia sitä muistoa läpi koko loppuelämäni. Mutta se oli kaikesta huolimatta kauneinta mitä minulle on koskaan tapahtunut, enkä koskaan ole ollut onnellisempi. Tästä elän iloisena ja onnellisena vielä pitkään. Mutta pitää rauhoittua ja katsoa miten asiat lähtee tästä etenemään ja mitä elämä tullessaan tuo. Haluaisin vain että tietyt asiat ratkeaisivat ja selkeytyisivät...

Töissä on ollut todella rankkaa viimeiset päivät. Pitkähkö työputki on päättymäisillään, huomenna vielä aamuvuoro ja sitten kaksi pitkään ja hartaasti odotettua vapaata. Rankkoja kohtaamisia, menehtymisiä vaikeita tunteita. Olen kuitenkin jaksanut; purrut kieltä ja jaksanut.

Tänään vielä töiden jälkeen M:n kanssa kahville, odotan innolla hänen tapaamistaan ja juttuhetkeä, jota minulle on tullut jo kova ikävä. Meidänkään ei enää tarvitse vain keskustella paskasta olosta vaan voimme jakaa iloisempia asioita, yhteisiä asioita.