On hyvä olo, kun saa jotain tehtyä. Psykolle purin viikonlopun aikana keräämäni ahdistuksen ja sen jälkeen menin kirjastolle tekemään loppuun erään työn. Kun palautin esseen, saan kohta 10 opintopistettä plakkariin. Ehkäpä siitä saan motivaatiota loppukevään opintoihin.

Olin myös kokouksessa, jossa tajusin että laitokseni asiat ovat kunnossa ainakin jos niitä verrataan samassa rakennuksessa majailevaan toiseen laitokseen. Siellä kaikki oli kyllä ihan pielessä. Oli outoa taas kerran olla vieraiden ihmisten keskellä roolissa, jossa en haluaisi koskaan olla. Tiesin oppilaitoksemme tulevaisuuden haastaista enemmän kuin muut. En tiedä, olen aivan liian syvällä ainejärjestöhommissakin. Kuten aina kaikessa. En tajua miten jaksan (ja minusta kun tuntuu, etten tee mitään ja vain lorvailen) kaikkea; opiskelua, psykoa kaksi kertaa viikossa, kahden eri ainejärjestön hommat (ja niihin liittyvät toimet), treenit, tenttiin lukemiset, itsestäni huolehtimisen... Yleensä käy niin, että se itsestäni huolehtiminen aina välillä unohtuu.

Nyt lähden purkaamaan fyysistä rauhattomuuttani (joka tänään on ollut poikkeuksellinen voimakasta) treeneihin. Aion pistää kaikki voimani peliin!