Yövuoroja edeltävät vapaat ovat kohta puoliin ohitse ja paljon on niiden aikana tapahtunut. Olennaisimpana niistä ehkä se, että olen edistynyt terapiassa. Tai ainakin psykon mukaan tein suuren edistysaskeleen havaitessani erinäisiä yhteyksiä äitiini. Ihme isä-ja äitikomplekseja minulla... Välillä myös tuntuu, että olen nousemassa siitä suosta jossa nyt hetken aikaa olen jo ollut. Toivon sitä todella...

Huoleni äidistäni jatkuu edelleen. Isäpuoleni soitti minulle kännissä (se tekee sen aina kun heillä on ollut riitaa) ja aloitti sen ikuisen voivottelut ja säälinhaun. Ja jos minulta haluaa kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä johon nojata, niin sitä ei todellakaan sillä keinolla saa! Oleniinyllätyn ihn, että isäpuuoleni haluaaminunpuuvan äidilleni asioista  ja hoitavan heidän parisuhdettaan. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta sekaantua heidän suhteeseen, saatikka sitten mennä jollakin tapaa antamaan neuvojani äitille. Ehkä jos hän itse kysyy ja pyytää, niin se on eri asia. Aikuinen ihminen hoitaa omat asiansa ja tekee päätöksensä aivan itse. Ja apua pyydetään jos sitä tarvitaan... Noh, siitä minunkin pitäisi ehkä ottaa oppia...

Jooh... Tänään lähti travianissa 4 kylä rakentumaan. Hoidan kylävahtina isoa pakitusta ja kiroan päässäni sitä päivää, kun sekaannuin koko peliin. Kaikkeen minäkin koukkuunnun...