Tänään joudun menemään taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Tuntuu turhauttvalta mennä istumaan paikkaan, jossa en haluaisi olla, vain kuullakseni että joku, jolla on ruskea kieli ja pilvenpiirtäjän kokoinen ego (ei saisi sanoa näin ihmisestä, jota ei tunne...) on parempi vaihtoehto hommaan. Suhteilla on enemmän merkitystä kuin kokemuksessa. Asiassa kuin asiassa! Nooh, illalla se on kuitenkin ohi! Välillä tuntuu, että koko elämäni on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Lueskelin äsken seurakuntaviestiä ja katselin kirkkovaltuustoon päässeiden listaa. Eipä päässyt minun kannattamani homomyönteinen tyyppi siinne. Saati moni muukaan nuoremman sukupolven edustaja. Ei siis ole odotettavissa, että yleinen ilmapiiri seurakunnan piirissä muuttuu entisestä. Harkitsen taas vakavammin kirkosta eroamista.

Haluaisi nukkua. Kääriytyä peiton alle ja vain nukkua.