Vuoden viimeinen psyko oli äsken. En saanut sanottua mitään. Kelasin vain ääneen pohdintojani opinnäytetyöstä ja siitä, kuinka ärsyttäviä ohjaajani olivat. Huoh... En jaksanut aloittaa mitään järkevää, sillä nyt alkaa joulutauko ja se kestää muutaman viikon. Ja sitäpaitsi, en vain osaa puhua hänelle. En ainakaan vielä. Ja minusta tuntuu, että hän pyrkii välttelemään keskustelua seksuaalisuudesta/seksuaalisuudestani. Olen avoimesti puhunut seksuaalisesta suntautumisestani, ja aina kun sen jotenkin mainitsen niin hän tarttuu johonkin  näennäisen epäolennaiseen asiaan ja minä menen mukana koska en jaksa yrittää puhua sellaisesta josta hän ei halua puhua. Mun mäihällä olen valinnut terapeutikseni homofoobikon... Nooh, katsotaan miten kaikki etenee...

Äiti muutti lopulta eilen. Olin raahaamassa kamoja ja nyt on lihakset sen tuntuiset, että oikeasti tein jotakin. Olin oikeastaan yllättynyt siitä kuinka paljon tavaraa äidilläni on vaikka hän ei turhaa krääsää juuri keräile. Asunto oli minun silmääni ihan kiva. Keittiö tosin on pienempi kuin omani (jonka ajattelin aina tähän asti olevan mahdottomuus). Se kuitenkin korvasi ihana ranskalainen parveke, seinään upotettu kaappi ja hyllykkö, ikkunalauta sekä kylppärin ihana vanhan aikainen hanasysteemi, jossa on erilliset vääntimet kuumalle ja kylmälle vedelle. Ja erityisen huvittava yksityiskohta oli se, että ulko-oven katselureikä oli oikeasti vain rikä ovessa. Se metallista ja lasista tehty juttu puuttui täysin ja reikää peitti molemmin puolin pala teippiä Se kuulemma korjataan tänään. Ihan ok paikka, pakko myöntää. Ja muuttoautokin oli yllättävän edullinen. Mies otti vain 30€ tunnilta ja vielä itse kantoi tavaroita. Ja loppujen lopuksi kun alitimme sovitun ajan 10 minuutilla, niin hän vähensi kokonaissummasta reilun siivun.

Jooh... Kaipa minun pitäisi alkaa lähteä töihin. Väsyttäisi kovasti! Minulla on muuten tapahtunut mielenkiintoinen muutos. Muutos parempaan mielestäni. Olen alkanut saamaan unirytmistä kiinni. Ehkä liiankin kanssa, mutta en valita. Olen nukkunut jo monta yötä putkeen ja aamulla kun olen herännyt kellon soittoon olen vain lyönyt kellon kiinni ja jatkanut unia. Olen monta kertaa nukkunut yli puolen päivän ja kun npusen tekee mieleni mennä vain nukkumaan. Eräänä päivänä nukuin 18 tuntia. En ole ikinä nukkunut niin paljon. Nyt olen vain väsynyt jatkuvasti. Mutta sekin on parempi kuin väsymys valvomisen takia.Nukun nautinnolla ja toivon, että tämä kestää!

Perjantaina otan taas roolini sairaanhoitajana ja menen oikeisiin töihin. Jännittää jo hieman.