Yö meni taas pitkälti valvoessa... ja nyt väsyttää...

Olin kuitenkin paikallisessa supermarketissa tekemässä kärry-vuoroni. Työntelin ostoskärryjä ynpäriinsä pihaa yrittän olla osumatta kärryjononi kanssa pysäköityihin autoihin. Vettä satoi kuin saavista koko sen kaksi tuntia, mitä siellä vietin (nyt on ainakin täysin vedenpitävä syysasukokonaisuuteni testattu vedenpaisumuksen varalta enkä kastunut lainkaan) ja kun olin lähdössä aurinko tuli esiin pilvien takaa. Juuri mun tuuriani! Minua ärsytti kovasti se, kun minun jälkeen vuooon tullut nainen tuli vuoroni lopussa valittamaan siitä, että pääovea kauempana olleissa kärrysuojissa oli niin paljon kärryjä. Ne olisi hänen mukaansa pitänyt tuoda pääovelle. Eipä järkeni sitä tajunnut, joten en tukkinut koko saamarin pääovea kaikilla mahdollisilla kärrryilläja (ja sitäpaitsi jos olisin ne sinne kärrännyt, niin uloimmat kärryt olisivat olleet läpimärkiä). Sehän siinä saamari on ideana, että niitä käryjä saa joka paikasta eikä niitä tarvitse lähteä hakemaan kilometrin päästä. Mielessäni kiehui... Joo, tosi jännää kertoa tästäkin...

Jokatapauksessä päätin tänään olla tekemättä yhtään mitään. Olen koko viikon ollut joko menossa tai tulossa enkä ole saanut hengähtää. Eilisilta vieläkin lämmittää mieltäni ja tunnen oloni rentoutuneeksi. Katson leffan, käperryn viltin alle suklaalevyn kanssa ja vain olen.