Nyt on  viimeisetkin treenit leiriltä ohitse. Olen aivan mielettömän väsynyt... Tunnen jomotuksen varmasti jokaikisessä lihaksessa ruumiissaani. Yritän venytellä niitä, jotta ne eivät jäykistyisi ja antaisin aika paljon siitä, että joku hieroisi hartioitani. Vaikka leiri oli rankka, niin se oli ennenmuuta opettavainen. Opin  pelin teoriaa ja ymmärrän nyt erilaisten pelikutsujen merkityksen (olen pelannut puolustuksessa pääasiallisesti, joten hyökkäyksen kuviot on jäänyt vähemmällä). Opin  paljon uutta tekniikkaa blokkauksiin ja ehkä joskus opin blokkaamaan oikeaoppisesti. Odotan jo innolla seuraavaa leiriä, jonka ajankohta on ensi kuun alussa.

Olen koko viikonlopun oikeastaan nukkunut ja treenannut. Nukuin peräti 18 tunnin yöunet viime yönä. Ei painajaisia, ei mitään. Vain syvää unta. Saapa nähdä miten sitten tulevaisuudessa kun elämä asettuu taas uomiinsa. Ja pelaamisenkin tulevaisuus on vaakalaudalla, sillä lajissamme vakuutus on ehdoton pakko ja koska olen saanut diagnoosin masennuksesta, niin en oikein meinaa saada vakuutusta. Kaipa mä olen kentällä heidän mielestään itsemurhaa tekemässä... Ja jos en saa yksityistä vakuutusta, niin liiton vakuutuksellinen lisenssi tulisi todella kalliiksi, enkä tiedä onko minulla opiskelijan budjetilla siihen varaa. En tiedä... miksi kaiken pitää olla taas niin vaikeaa...

Huomenna näen kavereita ja pääsen taas nuijimaan pöytää puheenjohtajan ominaisuudessa. HUIH! Osaankohan sitäkään enää... :) Minun pitäisi yrittää nyt löytää aikaa lepäämiseen. Seuraavan kerran minulla on päivä, jolloin ei ole mitään suunnitelmia on lauantai. Koko viikon olen liikkeellä, ja siitähän lihakseni ja aivoni pitävät... Miksi en vaan osaa kieltäytyä asioista? Nyt sen huomaa, että kun H lähti, niin olen taas alkanut haalimaan kaikkea tekemistä.