Koin tänään niin voimakkaan ahdistuskohtauksen, että minusta tuntui siltä että olisin saanut sydänkohtauksen. Joka paikasta pusristi ja tuntui, että seinät olisivat kaatuneet päälleni. Panikoin, enkä hallinnut reaktioitani. Minä oikeasti pelkäsin. En tiedä miksi kohtaus tuli näin yllättäen. Yleensä ahdistuskohtaukset ovat olleet lievempiä (vaikkakin lamauttavia) ja ne ovat tapahtuneet kun olen ollut liian monien ihmisten ympäröimänä. Nyt olin kuitenkin yksin. ketään ei ollut näkyvillä eikä siihen ollut mitään järkevää syytä. Ja nyt ajatukseni ovat niin sekaisin, etten pysty edes miettimään syitä tälle. Olin menossa viettämään iltaa tutun luoksi. Olin odottanut iltaa koko viikon, sillä olen ollut niin valmis pääsemään pois kotoa; ajattelemaan jotain muuta. Valmistauduin ja siellä rappukäytävässä sitten romahdin. En kyennyt enää menemään sinne, joten palaisin kotiin. Istuin ainakin tunnin sängyn nurkassa peittoon kääriytyen ja yritin saada itseäni hallintaan. En ole ikinä menettänyt kontrollia tällä tavalla.

Minua ahdistaa ja pelottaa. En uskalla enää oikein edes lähteä kotoa. Joudun pakottautumaan luennollekin...

Minulla ei ole sanoja, joilla kuvata tämän hetkistä tunnetilaani. Ehkä syynä on useiden öiden valvomisen aiheuttama väsymys. Kaikki on vaan niin surrealistista; en ole oikein valveilla mutten myöskään unessa. Näen vain kuinka elämäni valuu pois ulottumattomistani enkä saa mistään kiinni.