Purin psykon kanssa eilistä tapahtumaa ja vihdoin minulla oli jotain järkevää sanottavaa ja käsiteltävää. Sain ystävältä tukea keskustelun muodossa, ja aamun masentunut ja synkkä oloni vaihtui lievään toiveikkuuteen ja hyvään oloon. Jaoimme ihmissuhdesotkujamme ja onnistumisiamme ja jaarittelimme turhia. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt elämääni ihmisen jolle näin puhua. Ihmisen joka edes vähän ymmärtää minua, joka ei odota minulta mitään, ja jolle minun ei tarvitse todistella mitään.

Kävin tänään kuvauttamassa kaularankani ja sieltä löytyi pieni hiusmurtuma kaulanikamasta. Ei siis ihme, että jomottaa. Kaulatuki hiostaa ikävästi enkä oikein voi sen kanssa tehdä mitään. Minua nolottaa liikkua sen kanssa ja revin sen heti kaulastani kunhan hartiani lakkaa kramppaamasta heti kun otan sen pois. Jännitän lihaksiani liikaa...

Isäpuoleni soitti minulle kännissä ja pyysi rahaa lainaksi. En jaksaisi taas kerran sekaantua hänen ja äitini elämään.

että tällai...