Eilinen tuntui jotenkin siedettävältä päivältä. Olin ystävien ympäröimänä lähestulkoon koko päivän ja illanvietto sai minut pitkästä aikaa nauramaan. Tuntui niin hyvältä olla siinä joukossa, joka on saanut minut hieman avautumaan kuorestani ja olemaan enemmän oma itseni. Ja siksi minua harmittaa niin kauheasti, että porukka on hajoamassa ympäri suomea. Onhan niitä yhteydenpitovälineitä ja käynhän minäkin joskus pääkaupunkiseudulla, mutta kumminkin...

On jännä huomata millaisia reaktioita sellainenkin pieni teko kuin hiusten värjääminen aiheuttaa ympäristössä. Minulta kun ei koskaan odoteta juuri minkäänlaista spontaaniutta ja olen yleensä aina se tasainen ja varma ja rauhallinen (ainakin ulospäin), joten reaktiot ovat vaihdelleen ihmetyksestä järkytykseen. Eikä se johdu siitä, että ole blondannut pääni vaan siitä, että ihmiset eivät ole koskaan nähneet spontaaniuteni seurauksia:)

Eilen tapahtui myös jotain odottamatonta. En oikein tiedä miten siihen olisi pitänyt reagoida, mutta päätin ottaa sen kohteliaisuutena ja hyvin mielin. Olin oikeassa; pienet positiiviset yllätykset on kyllä voimaannuttavia! Ja kun ne sattuu hyvään kohtaan, niin elämänlaatu kohoaa kummasti!