Olisi ehkä eilen illalla pitänyt jäädä kotiin. Tunsin vain koko ajan olevani väärässä paikassa väärään aikaan eikä sitä edes muuttanyt erään vanhan tuttavan tapaaminen pitkästä aikaa. Olen varmaan alkanut pikkuhiljaa erakoitumaan, sillä huomasin ettei minulla ollut paljoakaan puhuttavaa muille; ihmisille joiden kanssa ennen pystyin edes melko sujuvaan keskusteluun. Olen vaan niin jotenkin ulkopuolinen.

Minua huolestuttaa H. Sanoin hänelle jotain, joka silloin tuntui viattomalta ja joka aiheutti lopulta hänelle pahaa oloa. Vaikken sitä tarkoittanut. Samalla aloin ajatella suhdettamme ja sitä, mihin se pohjaa. Liikaa on asioita taustalla (sellaisia joihin minä en mitenkään liity. Tosin on niitåä minullekin asioita selvittämättä; paljon asioita), jotka on vielä selvittämättä enkä tiedä onko sen varaan hyvä perustaa vakavaa suhdetta. Kaipa asiat selkiintyy. Joskus. Olen vaan niin väsynyt. Kamalan väsynyt.

Minun pitää yrittää koota itseni ja ajatukseni.