Serbian laulu jäi soimaan päähäni ja youtube oli taas kovassa käytössä. Löysin laulun englanninkieliset sanat netistä ja ne on jotenkin iskevät:
Marija Serifovic: Molitva
I'm wide awake
An empty bed drives my dreams away
Life melts like ice
Disappears in the twinkling of an eye
I'm losing my mind,
Pushing reality out of sight
Our lips are touching softly
You're the one I believe blindly
I walk around like crazy
Falling in love frightens me
Days are like wounds
Countless and hard to get through
Prayer...
It burns my sore lips like a fire
Prayer...
Thy name is something I admire
Heaven knows just as well as I do
So many times I have cried over you
Heaven knows just as well as I do
I pray and live only for you
I can't lie to God
as I kneel down and pray
You're the love of my life
That's the only thing I can say
Kello on taas paljon, jotain 4 yöllä eikä minua väsytä lainkaan. Ajattelin hieman siivoilla asuntoni kaaosta ja yrittää nukkua edes muutaman tunnin. Aion huomenna harjoittaa 'kevyttä fyysistä liikuntaa' treeneissä, joten pitää yrittää hieman skarpata itseäni kuntoon. En tee mitään kontaktiharjoituksia sen kummemmin, mutta teen kevyet treenit jotta tuntuma pysyy yllä.
Huomenna, tai siis tänään, menen käymään äidin luona. Lupasin isäpuolelleni mennä heille jo aikaisin tekemään yhdessä kakun. Ostettiin siskojen kanssa yhdessä äidille lahjaksi digiboksi (jonka hankkimisesta hän on puhunut niin kauan kuin muistan, mutta jota hän ei kuitenkaan ole saanut hankittua). Äiti tykkää selkeistä ja yksinkertaisista asioista, joten boksikin on sen mukainen. Ja kerrankin tulee hommattua hänellekin järkevä ja käytännöllinen lahja!
Minulla on nyt vaan jotenkin todella kummallinen mielentila. En ole erityisen ahdistunut juuri nyt, mutta kaikki tuntuu vaan oudolta ja kummalliselta. Ihan kuin en tietäisi kuinka ajatella. Ihan kuin olisin unohtanut huolehtia ja murehtia kaikesta tänä hämäränä hetkenä. Ehkä pahin alkaa olla takana. Toivon ainakin niin.
Tässä on kuva, jonka H oli ottanut ollessaan siellä pohjoisessa. Se on karulla tavallaan niin kauhean kaunis, että päätin laittaa sen tännekin... Linnun siipi rantakivikossa. Minusta tuntuu juuri siltä, että olen menettänyt toisen siipeni ja yritän opetella tulemaan toimeen vain yhdellä siivellä. Lentäminen on mahdotonta, mutta minulla on vielä jalat ja se yksi siipi, jolla puolustautua.
Kommentit