Olen kuunnellut sateen hakkaavan vasten ikkunaa, katsellut pimeyttä ja tuntenut kaipausta. Kaipausta jotakin kohtaan; jotakin lämmintä ja pehmeää ja turvallista. Jotain mikä olisi täydellinen vastakohta tämänhetkiselle olotilalleni. Nyt minua paleltaa, minua sattuu fyysisesti ja henkisesti ja väsymys tekee kaikesta kahta kauheampaa. Ja tämä on vasta ensimmäinen yövuoro, vielä olisi kaksi jäljellä.

Olen miettinyt ihmissuhteitani ja niitä kertoja kun olen hylännyt ja tullut hylätyksi. Valitettavan usein kysymyksessä on ollut se, että minä olen tullut hylätyksi. Nyt vain odotan sitä hylkäystä, joka tulee lopullisesti murtamaan sydämeni. Vaikka kuulen hänen sanansa ja järjelläni ne ymmärrän, niin tunteeni eivät pysty niitä käsittämään. Kaipaan häntä ja antaisin kaikkeni, että voisin hänet taas sulkea syliini, halata häntä pitkään, haistaa hänen huumaavan tuoksunsa. Mutta en pysty palaamaan siihen; en pysty sillä muutoin ikävä käy niin kovaksi etten pysty edes hengittämään. Haluan palata siihen aikaan, jolloin kykenin kontrolloimaan tunteeni ja kääntämään ne sellaisiksi, joita pystyin hallitsemaan.

Kohta loppuu terapiataukokin. Minusta tuntuu, että olen mennyt ihan kaikessa takapakkia pahemman kerran. Olen miettinyt paljon ja käsitellyt paljon tärkeitäkin asioita ja koen, että olen päässyt uudenlaiseen yhteyteen itseni kanssa. Mutta ne asiat, joita psyko minua pyysi pohtimaan ovat olleet juuri niitä, joiden miettimiseen en ole kyennyt ja joita olen vältellyt. Se olisi satuttanut minua liikaa, enkä olisi voinut puhua ajatuksista syntyneistä pahasta olostani kenellekään. En ehkä käyttänyt lomaa viisaasti, mutta terapia-ahdistuksen väheneminen päivittäisestä ahdistuskuormasta oli tervetullutta. Vaikka vaan näinkin lyhyeksi aikaa.

Ultra bra on soinut viime päivät; erityisesti tämä koskettaa minua aina uudelleen ja uudelleen

Kaikki päättyy joskus
Viikkokausia oli satanut
Meri alkoi nousta
Rakkausavioliiton pettymykset
Ja vesi kimmelsi
Eikä mikään olisi tuottanut
Enää suurempaa tuskaa
Sanasi kuin nielisi jotain terävää

Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala

Pitkien etsintöjen jälkeen
Löysin kenkäni kenkämerestä
Ulkona oli valoisaa
Ja kävelin heikoin jaloin kotiin

Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala

- UB - vesireittejä