Eilen olin aivan mielettömän rankoissa treeneissä. Huomaa, että olen vain lorvaillut viimeiset pari kuukautta... Sisätreeneihin kuuluu hyppynarulla hyppiminen, ja se ei ole koskaan ollut mun lajini. Lapsenakin käytin hyppynarua enemmänkin siskojen nukkejen hirttämiseen tai puuhun sitomiseen ennen kuin sen varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Ymmärrän kuitenkin hyppynaruharjoitusten merkitysten... Harjoiteltiin paljon juoksutekniikkaa linjapelaajan näkökulmasta ja vaikka kuinka yritän, ei ahterini (vaikkakin painovoima sitä kovasti alaspäin vetääkin) ole ja pysy tarpeeksi alhaalla. En osaa kunnolla kääntyä kolmiojuoksussa vaan väännän jalkaani aivan liikaa... Minulla on vielä paljon opittavaa... Noh, tätä se kuitenkin alkaa. Pyrin pitäytymään lupauksessani jatkaa treenaamista täysipainoisesti.

Heräsin aamulla päänsärkyyn ja aamupalaksi nautin parasetamolia appelsiinimehun kera. Menin peiton alle pimeään ja nukahdin puoleksi tunniksi ja heräsin särky hieman vaimenneena. Takaraivossani kuitenkin vielä jyskyttää. Minun pitää kohta lähetä töihin. En millään jaksaisi.

Siskoni leikataan tänään. Pitää varmaan käydä illalla vielä sairaalassa muistuttamassa miltä tuntuu sähkökäyttöisen sairaalasängyn ylösalasnosteleminen kun leikkaushaava on vielä tuoreena. Niin hän teki minulle, ja nyt hän saa maistaa omaa lääkettään;) en ole yhtään kostonhaluinen...