3 tuntia olen maannut sängyssä, pimeässä. Uni ei tule, vaikka meinaisn töistä tullessani nukahtaa linja-autoon. Tai nukahdinkin ja ajoin yhden pysäkin yli. onneksi kävelymatka ei juurikaan pidentynyt. Eilen keskenjäänyt sotaelokuva odottaisi soittimessa ja uusi tietokonekin odottaa että asentaisin digivirittimen ja muutaman ohjelmiston. En jaksaisi millään nousta laittaman valoja. tai nousta istumaan. tai laskea jalkojani kylmälle lattialle. Ja minä teen sen mitä minun ei pitäisi tehdä: otan läppärin sänkyyn. Kun ei ole ketään vieressä lämmittämässä, niin hommataan siihen joku :D

Tässä elämäni vaiheessa elän parisuhteessa. Suhteessa jossa on kaikki ne samat ongelmat kuin aikaisemmissakin suhteissani ja epäilys siitä, rakastanko oikein. Tai rakastankokaan yleensä. En ole kokenut sitä jalat alta vievää sokeaa rakastumista vaan pikemminkin kiintymystä. Onko se tunne rakkautta? Jos ei, niin elänkö parisuhteessa vain saadakseni toisen kainaloon, hieman lämpöä ja tukea? Pitäisikö minun jatkaa elämääni ja odottaa sitä.... jotain....? Olen huomannut ensimmäistä kertaa elämässäni sen, kuinka vaikeaa on seurustella hyvin hiljaisen ja ja ujon ihmisen kanssa. Pitää kaikessa yrittää arvailla mitä toinen ajattelee ja minä kun olen siinä niin kamalan huono. En vaan osaa lukea hänen  reaktioitaan, kehonkieltään ja ilmeitä oikein. Välimatka tekee kaikesta vielä pahemman. kaikki vapaat menee hänen luonaan tai sillä että hän on luonani. Hän ei oikein ymmärrä elämäni tärkeimpiä asioita eikä osaa näin antaa minulle tilaa tehdä niitä asioita joista nautin. Hän kuitenkin on niin kovin tärkeä; hänestä en haluaisi luopua.

Gradukin odottaa kirjoittajaansa. Jos palkkaisin jonkun nörtin kirjoittamaan sen puolestani.... köyhtyisinköhän liikaa? laskutkin pitäisi maksaa, köyhdyn aivan takuulla liikaa. Kirjaston kirjakin pitäisi palauttaa, vain päivän myöhässä. 

Posteljoonilla on varmaan jotain ihmeellisiä kieroutuneita tavoitteita estää postini saapuminen. Olen odottanut vaikka kuinka kauan sähkölaskua ja soittanutkin siitä sähköyhtiölle. Ajattelin että olen sen epähuomiossa tunkenut lehtikeräyskasaan tms. Mutta olen aika varma ettei niin ole käynyt. Nyt töistä tullessani oli tullut kirje, että ellen maksa laskua välittömästi, sähköt katkaistaan. Ja mikä oudointa, siinä ei ollut mainittu laskun summaa, viitettä eikä mitään. Pitää heti ensimmäisenä soittaa sähköyhtiölle ja pyytää laskun tiedot. En kyllä käsitä mihin lasku (ja muistutuslasku) on kadonnut. Olenko vain alkanut pahemman kerran lipsumaan taloutenihoidossa? Epäilen kyllä että postini jostain syystä kiertää, sillä muutaman kerran minulle on tullut lasku melkeen 2 kuukautta myöhässä. Onneksi ne ovat olleet sellaisia, jotka tulevat myös sähköpostiin.  Laittaa vaan miettimään onko minulta joku lasku jäänyt tyystin maksamatta ja että milloin kopsahtaa lappu  perintätoimistosta tai parhaassa (tai siis pahimmassa) tapauksessa ulosotosta. Se olisi niin minun tuuriani!

Huomenna olisi vapaapäivä. Pienellä pikakutsuvarauksella kuitenkin. Saatan joutua aloittamaan yövuorot 2 yötä aiottua aikaisemmin, mutta sen näkee sitten aamulla. Vapaa ei olisi pahitteeksi. Voisin viimein käydä parturissa, kierrellä kirjastossa ja päättää suursiivoukseni. Vielä pitäisi tamppauttaa matot ja viedä petivaatteet ulos. Jynssätä lattiat ja muut pinnat sekä viedä ovi varastoon. Uusi keskiluokkalaisuuteni osoitus, sohva, vie tilaa niin että joudun siirtämään työpöytäni oven viereen ja nykyisellään ovi ei mahdu kokonaan olemaan avoinna. ja inhoan sitä, että eteinen suljetaan pois. Se on muutoinkin liian pimeä. Voisin ehkä tehdä lasagnea tai muuta hieman aikaavievämpää ruokaa ja nautiskella. Todellisuudessa käyn varmastikin huomenna kirjastossa palauttamassa myöhässä olevan kirjan, laitan ranskikset uuniin ja istun koneella pelaamassa tai surffailemassa. Jos oikein pinnistän niin saatan jopa tiskata. Mun suuret suunnitelmat jotenkin aina tuntuu jäävä toteuttamatta.