Sairasloma on mennyt juuri niin kurjasti kuin osasin odottaakin. En ole kyennyt lainkaan rentoutumaan vaan olen pyöritellyt päässäni asioita joita en näytä saavan mielestäni pois millään tavalla. Olen lisännyt ahdistustani, sekoittanut elämääni ja... noh, vain ollut...

Olen alkanut huomaamaan muutoksia kehossani, jotka selittyvät varmasti täysin siitä, että olen käynyt aktiivisesti salilla. näen lihaksieni rajoja ja tunnen itseni voimakkaaksi. Olen huomannut, että isken kovempaa harjoituksissa ja muutaman kerran olen vahingossa tuupannut joukkuetoverin (ja ainakin muutamaan kertaa myös vastustajan) selälleen. Kun osaa blokata oikein ja tarpeeksi käyttää voimaa, niin vastustajan pitäisikin olla selällään. Haluan edelleen kehittää lihasmassaani. Haluan nostaa maksimipainorajaa. Olen muutamassa kuukaudessa tuplannut sen mitä nostin kaksi-kolme kuukautta sitten. Mutta tämä vaatii pitkäjänteisyyttä... enkä tiedä onko minussa sitä..

Minun muutosprosessini eteni taas yhdellä askeleella. Otin uuden tatuoinnin; tribaalinauhan kyynärvarteeni. Olen halunnut sellaisen jo kauan, ja nyt sen ottamiseen rohkaistuin. Olen muuttunut paljon ulkoisesti ja hieman sisäisestikin. Ja alan pikkuhilja yhä enemmän ja enemmän muistuttaa sellaista ihmistä ulkoisesti jollaista haluaisin. Paljon on vielä tehtävää ja muututtavaa, mutta olen oikealla polulla. En tiedä onko tällainen itsensä muuntaminen hyväksi vai ei... mutta ulkoiset seikat on ollut aina niitä, joita olen pystynyt edes jossain määrin hallitsemaan ja kontrolloimaan. Ja koska sisäisen kontrollin opetteleminen ja saavuttaminen on vielä vaiheessa, ni teen sen mitä pystyn. Tällainen tatuointimalli on. Itse olen siihen perin tyytyväinen!



Kyllähän se elämä on ainakin tasoittunut. Välttelen tilanteita joissa tiedän, että ahdistun. Välttelen ihmisiä, joiden seurassa tiedän ahdistuvani. Elämä menee eteenpäin, tahtoisi sitä tai ei. ja sitähän minä nimenomaan tahdon! Kunhan vaan vastaan tulisi jotakin positiivista!