Tällä hetkellä seison elämäni vedenjakajalla. Minun on tehtävä päätöksiä elämäni suhteen. Päätöksiä, joiden tekemiseen en koe olevani valmis. Mutta toisaalta en tule varmaankaan koskaan tämän valmiimmaksi. Minun on vakavasti harkittava elämäni suuntaa ja sitä, mitkä asiat tulevat olemaan osa tulevaisuuttani ja mitkä ei. En haluaisi tehdä näitä päätöksiä punnitsematta niiden syitä ja seurauksia. Mutta ongelmana onkin se, etten kykene suorittamaan tätä punnitsemista ennen kuin olen valintani tehnyt ja seuraukset niistä kohdannut. Voin vain luottaa vaistoihini ja järkeeni ja tehdä päätökset parhaan osaamiseni mukaan. Se tulee olemaan kovin vaikeata ja olen varma, että tulen loukkaamaan niitä tehdessäni joitakuita. Toivon vain, että he pystyvät ymmärtämään syyni ja hyväksymään päätökseni ilman, että he syyttävät minua ja purkavat minuun vihaansa ja katkeruuttaan.

Olen huomannut, että kun asiat käyvät liian läheisiksi ja liian vakaviksi, niin minä peräännyn. Olen aina tehnyt niin, sillä en kestä ajatella että loukkaisin jotakuta tai pilaisin mahdollisuuteni johonkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kuitenkin päättänyt jäädä kaikesta pelosta ja ahdistuksesta huolimatta. En pysty katkaisemaan minulle vahingollista tapahtumien ketjua ilman, että kohtaan ne. En pelottomana. Pelkään aina, pelkään kaikkea mutta se mikä on olennaista (mikä on uutta verrattuna entiseen) on se, että minulla on toivoa. Toivoa muutoksesta, toivoa paremmasta. Minulla on toivoa ja uskoa. Uskoa tulevaisuuteen. Tosin tulevaisuus on tällä hetkellä vain synkkä varjo, jota valaistakseni yritän löytää keinoja. Olen varma siitä, että tein oikean päätöksen ja toivon etten tule koskaan katumaan sitä. Ei, en kadu sillä tein oikein sillä hetkellä kun päätöksen tein. niiden asioiden valossa, jonka pohjalta päätöksen tein. Jos en ottaisi riskiä, voisin yhtä hyvin olla kuollut ja näin vapaa valinnoista.

Tarvitsen uuden ulottuvuuden elämääni, sillä tällä hetkellä se on niin kovin yksiulotteinen. Minun on pakko lähteä pois kotoa, nähdä ihmisiä, tehdä jotain hyödyllistä. Toivon vain, etten ole odottanut ja viivyttänyt kaikkea liian kauaa. Toivon, ettei minua ole unohdettu. Jos on, niin ymmärrän miksi. En ole ollut paras mahdollinen ystävä kenellekään.