Tämä päivä on mennyt kyllä ihan harakoille. En ole ehtinyt yhtään järjestellä kämppääni sitten H:n muuton. Minua on raivostuttanut kaikki lattialla lojuvat tavarat ja oven pieleen keräytyvä hesari/mainoskasa. Matkalla töihin tunsin erittäin epämiellyttävää vääntöä vatsassani ja kun pääsin osastolle annoin ylen. Tai no kaikki ylimääräinen mahaneste tuli karvaana ylös eikä vointi siitä parantunut. Tein aamutyöt, kirjoitin raportin, kiersin lääkärin kanssa ja lähdin kotiin. Nyt olen sunnuntaihin sairaslomalla. Nukuin muutaman tunnin ja olo on jo hieman parempi. Tuntui pahalta lähteä sairastamaan kun osastolla on niin paljon ihmisiä kipeinä ja käyttöaste on yli 100%. Kaikki käsiparit olisivat olleet avuksi. Se on jännä miten minä viimeisilläkin voimillani vaa yritän ajatella muiden hyvää ja erityisesti moittia itseäni siitä että jätän muut pulaan. Vaikkakin niinhän se sanonta kuuluu, ettei sota yhtä miestä naista kaipaa...

Olen muutenkin olleut kovin jaksamaton tässä muutaman päivän. Olen kovin huolissani H:sta, jolle oli tullut erinäisiä mutkia matkaan. Minua harmittaa etten pysty olemaan hänen tukenaan siellä kaukana. Olen yllättynyt siitä kuinka vaikealta tämä kaikki on tuntunut (eikä hän ole ollut poissa kuin pari päivää). Tuntuu oudolta puhua hänen kanssaan puhelimessa, puhella niitä näitä, tietäen että hän on satojen kilometrien päässä. Hänellä ei ole vielä nettiä, joten yhteydenpito on puheluita ja tekstiviestejä silloin tällöin. Sitä tajuaa kuinka tärkeä toinen on vasta kun  hänet menettää tai kun hän on jossain niin kaukana että muistona hänestä on kuvat ja tuoksut hänen tavaroissaan.

Joulutauko terapiasta päättyi eilen ja aloimme päästä hieman syvemmälle asioissa. Ehkä nyt alan oikeasti purkaa asioita, kun tiedn että saan jatkaa puhettani seuraavan kerran tiettynä aikana ja hetkenä. Minun ei tarvitse odotella kuukautta ja unohtaa sillävälin mitä viimeksi sanoin (ja mikä pahempi selittää uudelleen asioita ja toistaa itseäni). En ole oikein vieläkään tottunut psykon tyyliin ja minua suoraansanottuna vieläkin hieman ärsyttää hänen imelä äänensävy. Mitä minä oikein valitan????? Saan apua, joka ei valitettavasti ole kaikkien saatavilla. Apua, josta jotkut joutuvat maksamaan itsensä kipeiksi. Miksen osaa olla kiitollinen siitä mitä minulla ja on, ja niistä mahdollisuuksista joita minulle on annettu? Olen vain kiittämätön hölmö! Ehkä se on minun ongelmani: jos asiat ei mene niin kuin haluaisin, niin silloin kaikki on perseellään. Joko tai.

Minun on varmaan hieman siivoiltava. Haluaisin, että edes joku asia ympärilläni olisi hyvin.