"Hän sanoi ettei vertaistani naista,
en hänelle ollut tästä maailmasta,
vaan talvipäivän lohdullinen valo
ja hurja laulu synnyinseudulta.
Kun kuolen, ei hän vaivu murheeseen,
ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!"
Vaan äkkiä tajuaa eetei ruumis elä
ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
Entäs nyt?"

Ultra bra soi ipodissani ja päässäni humisee tyhjyyttä, ahdistusta ja pelkoa. Se pieni valon välkähdys siellä tunnelin päässä tuntui oikeasti olevan vain tulikärpänen, joka lennähti tiehensä sillä samaisella hetkellä kun sen heikon valon näki.

Olin uskomattoman tuskastunut kentänlaidalla seisomiseen sunnuntain pelissä. Katselin vain masentuneena joukkuetovereideni peliä ja tunsin mielessäni ikävän kateuden ja vihan tunteen siitä, että minua paikannut pelaaja näytti pärjäävän paremmin omalla paikallani kuin minä ikinä- ja hän ei ole koskaan aikaisemmin sitä paikkaa pelannut. Vastustaja oli tasoltaan selkeästi heikompi, joten on vaikea verrata olenko minä vain surkea vai mitä. Mutta se vain lisäsi vakuuttuneisuuttani siitä, että minua ei jäädä kaipaamaan ja minun panostani ei välttämättä tarvita jos päädyn lajin jättämään.

Ja se mikä vielä lisää tätä pohjatonta pahaa oloani on se, että eilen pelinpurkujatkoilla päädyimme baariin ja minä päädyin joukkueelaisen kohteliaalla avustuksella juomaan alkoholipitoisia. Kolme breezeriä kihahti hattuun niin, että humina kuului ja samall todellakin menetin jossain määrin itsekontrolliani. Ja tämä on yksi niitä suurimpia syitä, miksi minä en ole alkoholiin koskenut. Ja mikä minua tässä kaikessa pelottaa on se, että minusta tuntui hauskalta olla siellä. Minulla todellakin katosi niitä turhia pieniä estoja, jotka pitävät minut normaalisti istumassa hiljaa nurkassa. Ja se ahdistava tunne joka minua vaivasi, katosi suurimmaksi osaksi. Pelkään että tämän hyvän kokemuksen edesauttamana tartun pulloon kun minulla on paha olla. Minä olen pettänyt ne periaatteet ja arvot, joita olen niin pitkään ylläpitänyt ja minusta tuntuu, että iso osa mun itsetuntemuksestani on kadonnut. En oikein tiedä kuka minä olen. Ja kaiken kruunasi vielä haamu menneisyydestä. Isäni entinen naisystävä joka alkoholisoituneisuudessaan veti vertoja jopa isälleni on nyt potilaana osastolla jossa työskentelen. Onneksi minun ei suoranaisesti häntä tarvitse hoitaa. Jos olen joskus sanonut, etten pysty vihaamaan ketään, niin se oli puhdas valhe: häntä minä vihaan! Hän oli se paha äitipuoli joka teki elämästäni helvettiä ihan vaan koska pystyi siihen ja halusi olla keskipisteenä kaikessa.

Olin viinan vaikutuksen alaisena aivan liian estoton ja aivan liian suorasanainen-ja tekoinen. Tein ja sanoin asioita joita ei olisi pitänyt. Kadun niitä valtavasti ja tulen kärsimään niiden seurauksista varmasti vielä pitkään. Toivon vain etten ole tehnyt mitään peruuttamatonta vahinkoa! Jos aikaisemmat merkit paikkaansa pitää, niin kaikki tulee menemään niin perseelleen kuin vain voi.

Miten tää elämä ei nyt voi lähteä etenemään yhtään parempaan suuntaan? Tuntuu että olen tällä hetkellä toinen jalka haudassa ja toinen jalka banaaninkuoren päällä. Liukastun hetkenä minä hyvänsä, ja jos niin käy, niin hautakaan ei ole kaukana.