Jouluaatto. Yleensä jouluaatto on ollut minulle aikaa, jolloin olen rauhoittunut ja tehnyt kaikeka kivaa. Yleensä vietellyt aikaa kotosalla ja syönyt itseni ähkyksi ruoalla ja suklaalla. Yksin tai perheen kanssa. Tänä vuonna olen töissä. Tämän illan ja huomisen aamun. Pakoilen täällä ahdistavaa perhejoulua ja sukulaisten kohtaamista sekä yksinolemista. Tosin H on yksin kotona. Se harmittaa minua valtavasti.

Minulla ei oikeastaan ikinä ole ollut sellaista "idyllistä" jolua: ruokaa pöydät notkuen, kuusi, lahjoja, onnelliset ja iloiset lapset vanhempineen ja isovanhempineen. Kyllähän te tiedätte, sellaista joulua kuin aina telkassa näytetään (ihan kuin eknelläkään oikeasti olisi) Minun jouluihini liittyi tavalla tai toisella viina. Ennen tai jälkeen joulupukin tulon. Salaa ta julkisesti. Ja aina kaikki päättyi samalla tavalla: ei niin kivasti. Jouluaatto oli samanlainen ilta kuin kaikki muutkin. Ilta, jolloin valvoin, pelkäsin, yritin kiinnitää huomioni pois kaikesta, jota en halunnut kuulla enkä nähdä.Jouluun ei mielestäni kuulu alkoholi. Ei terästettyä glögiä, ei kaljaa eikä kossua. Mutta nyt voin itse tehdä oman  jouluni. Minulla ei ole pakkoa eikä pakon tunnetta mennä kotiin jouluksi; teen silloin mitä haluan tehdä. Tänä vuonna se on työnteko. Ja nyt kun katson asiaa, ni se oli oikea ratkaisu. Kyllä se joulu vaan on sairaalassakin!

Toivotan kaikille rauhallista ja hyvää joulua! Nauttikaa, älkääkä turhaan stressatko kaikesta!
jeh, kohta pääse avaamaan lahjani, joita on yllättävän monta tänä joulua. Kaipa oon ollut niin poissa kaikkien silmistä ärsyttämästä heitä, ettei ne ole tajunnut etten olekaan niin  kovin kiltti!