Oih... Ehkä töihin ja tekemiseen uppoutuminen ainakin näin paljoon, kuin mihin minä olen sekaantunut, on aivan liikaa. Olen oikeastaan käynyt kotona kääntymässä, kokeilemassa unen saantia ja kopa muutaman tunnin nukkunutkin. Treenit, työt, opiskelut, ainejärjestötouhut ja kaikenmaailman sekalaiset hommat ovat vieneet kaiken aikani. Ahdistus on pysynyt osin poissa, mutta väsymys on lisääntynyt huomattavasti. Huomasin sen tänään istuessani kirjastolla lukemassa ja odottelemassa kokouksen alkua. Painoin pääni käsivarsilleni ihan vain hetkeksi ja 10 minuutin kuluttua hätkähdin hereille. Siis minä nukahdin kirjastossa (voidaan kirjoittaa maailmankirjat uusiksi). Nyt olen niin valmis nukkumaan. Huomenna taas töihin seitsemäksi. Viimeinen työpäivä tältä erää...

Kävin tänään parturissakin. Tukka lyheni ja pää keveni. Nyt lettini on taas siistinä ja kelpaa minunkin torstaina lähteä sinne pohjoisen suuntaan. Pesin kasan pyykkiä äsken. Vaatteita, jotka otan mukaani (jätän aina kaiken viime tippaan). Ulkona oli "kuivamassa" lakanoita, jotka olivat jäätyneet narulle. Se näytti jotenkin huvittavalta. Naureskelin asiaa mielessäni jonkin aikaa... Joo, siis kuten huomaatte, olen todella väsynyt!

Minua paleltaa. 26,9 astetta pakkasta. Tuntuu, että sisälläkin on aivan yhtä kylmä. Olen pakkautunut vaatteisiin: verkkaireihin, huppariin, kaksiin sukkiin. Ja silti palelee. Talvi ei todellakaan ole minun vuodenaikani!