Sain tänään sen nojatuolin. Se sopii hyvin sisustukseeni ja asuntoni näyttää taas kovin vaalealta. Mikä on vain hyvä, sillä tarvitsen valoa elämääni. Olen viime aikoina niin kovin synkistynyt kaiken suhteen: sisustusvärit ovat tummentuneet, musiikista on tullut raskaampaa, ajatuksista on tullut synkempiä. Haluaisin niin kovasti luoda itselleni kodin; asunnon, jonne saisin mahtumaan tavarani niin, ettei minun tarvitsisi miettiä asioita niin, että sängylle on tasan yksi seinä, jota vasten se voi olla.. Muuten edessä on ikkuna (josta vetää) tai putki, joka on näin talvella polttavan kuuma. Haluaisin keittiön, jossa on tilaa avata ruokailuvälinelaatikko niin, ettei persuus osu uuniin tai en joudu jumiin vessan oven ja laatikon väliin. Haluan ruokapöydän. Haluanhaluanhalua... tiedän, olen materialistinen, mutta nämä ovat niitä perusasioita, joita haluaisin omistaa näinkin myöhäisellä iällä. Joskus musta tuntuu, että opiskelijaelämä on perseestä! Haluaisin töihin, tekemään jotain jolla on oikeasti merkitystä. Haluan elää kuin ihminen, enkä laskea viimeisiäkin pennejäni, jotta opintotuki riittäisi tas seuraavan kuun 4. päivään.

Pohdiskelin tänään opintojani ja niiden edistämistä (tai pikemminkin niiden edistymättömyyttä). Syksyllä aloitan kolmannen opiskeluvuoden ja olen opinnoissani siinä vaiheessa, että sivuaineet ovat muutamaa kurssia vaille tehty. Kasvatustieteissä on perusopinnot yhtä tenttiä vaille tehtynä, naistutkimuksessa aineopinnot ovat muutaman kurssin päässä suoritetusta. Pääaineopinnot ovat sitten edenneet hieman hitaammin. Periaatteessa minun pitää vielä tehdä pääaineesta loput aineopinnoista, muutamia yleisopintojen kursseja sekä syventävät opinnot. Ja tietenkin prosemma ja gradu. Melkein olen jo puolessa välissä.Ääh... ei pidä ajatella opiskeluja, turhautuu vaan...

Nyt syömään.