Onpas aika taas vierähtänyt nopeasti. Oloni on ollut harvinaisen väsynyt ja sekava koko viikon, mutta siitä huolimatta olen ollut yllättävän skarppi. En ole saanut aikaan oikein mitään järkevää, mutta niin kai sen on vaan oltava.

Vappuaattona olin joukkuetoverin illanistujaisissa ja sieltä käytiin porukalla baarissa näyttäytymässä. Vappupäiväni käytiin tivolissa ja mätkittiin pleikkaa ja katsottiin suomen peliä. Vaikka olisin halunnut olla yksin, niin silti kaipasin toisten ihmisten seuraa. Ja minusta tuntui pitkästä aikaa hyvältä olla muiden ihmisten seurassa. Vappuna tapahtui myös jotain sellaistakin, joka hieman sysäi elämään taas hieman sivuraiteelle, mutta onneksi en ollut sitoutunut asiaan henkisesti. Mutta kyllä se silti loukkasi ja satutti.

Tänään pääsin psykon mukaan joidenkin olennaisten asioiden juurille. Hän löysin yhteyksiä asioiden välillä, mutta ei ehtinyt selvittää niitä minullekin kun aika jo loppui... lääkeasia on vieläkin auki ja minusta tuntuu suoraansanottuna siltä, etten jaksa enää edes yrittää soittaa psykiatrille. Inhoan puhelimessa puhumista ja joudun käsittelemään sellaisia asioita, joita en todellakaan halua puhelimessa selvittää.

Sain pääsiäisen ajan palkat ja investoin sellaiseen turhuuteen kuin playstation 2 ja tietenkin spyroon (johon olen auttamattomasti koukussa). Konsolipelit on aina saanut minut nollaaman ajatukseni ja on antanut levottomille käsille jotain puuhaa. Huomasin viime yönä peliä hakatessani, että ajatusten nollaaminen todellakin auttaa nukahtamisen kanssa ja nukuinkin huimat 6 tuntia ja vielä päiväunet päälle. Kävin tänään myös salilla hieman treenaamassa pitkästä aikaa ja nyt tunnen oloni fyysisesti suhteellisen rauhalliseksi. Ja vielä kun selvitän kunnialla illan treenit, niin voin olla tyytyväinen jaksamiseeni!

H tulee huomenna. Huih!