Olen ollut pitkään poissa, pitänyt taukoa, luopunut ja saanut uutta. Nyt kuitenkin palaan. En tiedä olenko sen ehjempi tai terveempi tai iloisempi tai onnellisempi kuin aikaisemmin, mutta sen tiedän että olen muuttunut. Se onko muutos hyvään vai huonoon selviää ajan kuluessa.

Vapun juhliminen on nyt takana ja useiden käännösten kautta kotiuduin hetki sitten. Piknik venyi terassilla hengailuksi ja pikaisen roskaruoan jälkeen menimme kaverin luokse hillumaan. Ihmettelen sitä, miten olen näinkin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, sillä eilinen oli...noh, hieman erilainen. Olen kai täälläkin joskus puhunut suhteestani alkoholin käyttöön ja siitä kuinka itse en alkoholia käytä. Olin eilen (yövuoron ja n. 1 tunnin unien perästä sekä ajatuksesta alkaneesta kesälomasta) ystävän vappujuhlissa, joihin ostin yhden siiderin. Sellaisen ihanan makuisen omenasiiderin, jota äitini minulla maistatutti ja jonka mausta oikeasti pidin. Bilepaikan vaihdoksen myötä innostuin juomaan breezerin ja sen jälkeen vielä lievästä yllytyksestä yhden lonkeron ja siiderin. Tämä määrä ei kuulosta isolta, mutta sellaisella joka ei alkoholia ole lainkaan käyttänyt, ei ole viinapäätä. Illemmalla törmäsin serkkuuni, jota en ole tavannut pitkiinpitkiin aikoihin ja illan kruunasi puoliväkisin juotettu snapsi ja batterykossu (joka oli jotain uskomattoman kamalaa ja kuvottavaa litkua). Hieman humalassa horjahdellen kotiuduin joskus 4 jälkeen, yo-lakki nöyrästi kourassa. Se mikä minut yllätti oli se, ettn oikeastaan tuntenut olevani mitenkään erityisen sekaisin. Hieman päässä huippasi, ja olin normaalia iloisempi (elämäni ensimmäisen kerran oikeasti tanssin muitakin kuin hitaita), ja koordinaatio oli vähän hakusassa. Mutta koin itseni iloiseksi. Kaikista viinaan liittyvistä ennakkooletuksista ja kokemuksista huolimatta. Aamulla ei minulla ollut krapulaa, ei huonoa oloa, ei päänsärkyä. En tiedä alanko alkoholoa tästä edespäin sen kummemin käyttämään, mutta nyt voin sanoa että olen sitä kokeillut eikä se nyt niin mahtavaa ollut. Nyt voin hyvällä omallatunnolla ja sen kummemmin asiaa ajattelematta olla selvinpäin bileissä. Ehkä hieman kadun tätä tempausta, mutta en nolannut itseäni, en loukannut ketään ja kaikilla oli hauskaa. voinpahan ainakin sanoa olevani yhtä kokemusta rikkaampi.

Työt edelleen jatkuvat, tosin nyt kesäloma alkoi eilen. On kuulemma vaikeaa saada sijaisia kesäksi lomittamaan meitä pitkäaikaisia sijaisia, joten sain pitää lomaa vain viikon. Loput saan sitten joskus. Mielenkiintoista tässä on se, että työsopimus loppuu kesäkuun alussa. Ja huvittavaa kaikesta tekee sen, että minulta ei ole kysytty jatkosta, mutta uudessa vuorolistassa jo lukee, että teen sairaanhoitajien kesälomien sijaisuutta ja aikaraami alkaa siitä päivästä kun työsopimus loppuu. Minun siis oletetaan jatkavan... Ja pakkohan minun on myöntää, että varmaan minun on pakko jatkaakin... en jaksaisi aloittaa uudessa paikassa, en juuri nyt.

Olen työssä oppinut hellittämään hieman. Tekemään ne asiat jotka ehdin ja jättämään loput seuraavalle vuoroon tulijalle. Se auttoi kummasti omien voimavarojen ylläpitämisen suhteen. Tähän saattoi auttaa myös kahden viikon pakkosairasloma, jonka sain kun nilkasta repesi nivelside. Oli pakko vain olla kotona neljän seinän sisäpuolella ja samalla keskittyä itseni ja omaan vointiini ja terveyteeni.

Nyt on hyvä olla.