Olen päässyt taas opiskelun makuun! Eilen alkoi intensiivikurssi aiheena. Kurssilla käsitellään vanhenemismuutoksia ja niiden taustalla olevia tekijöitä. Ensimmäistä kertaa koko syksynä olen istunut 8-16 luennolla. Ja Ensimmäistä kertaa koko syksynä minusta tunsin mielenkiintoa. Toivottavasti tämä jatkuu... kurssia kun on vielä jäljellä.

Vaikka opiskelu tuntuu taas kivalta ja järkevältä, niin on tässä kaikessa omat huonotkin puolensa. Olen nukkunut viime aikoina aika huonosti ja nyt olen päivisin todella väsynyt. Minun on häpeäkseni myönnettävä, että nukahdin tänään luennolla. Kahdesti. Tai oikeastaan torkahdin ja hätkähdin yhtäkkiä hereille. Jokatapauksessa se oli uskomattoman noloa, vaikken usko että kukaan huomasi. Molemmat kerrat tapahtui sellaisialla luennoilla, jotka olen kuullut varmaan viisi kertaa aikaisemminkin ja joista olen lukenut molemmat alkuperäistutkimukset useampaan kertaan. Minulla ei ole mitään puolustusta tähän, ja minua nolottaa.

Aamulla minun teki mieli kääntää kylkeä ja jäädä petiin. Taivaalta tippui vettä kuin saavista olisi kaatanut. Minä kuitenkin lähdin polkemaan kampukselle. Vaikka näytänkin nykyään typerykseltä vedenpitävissä vaatteissani, niin en jaksa välittää. Vaatteet oli märät, muttei läpimärät. Vaatteiden alla oli ihanan lämmintä ja kuivaa. Olin varmaan ainoa, joka ei joutunut istumaan luennolla läpimärissä farkuissa. Ja nauroin partaani... Heh...

Olen taas kerännyt kaikenlaisia kiireitä ympärilleni... Ei pitäisi. olen vaan liian innoissani jaksamisen piikistä!

Jooh...