Olin aluksi suunnitellut pitäväni vielä tämän illan lepoiltana ja viettänyt sen kotona leppoisasti oleillen ja leffaa katsellen. Lähdin kuitenkin istumaan iltaa paikalliseen kuppilaan ja ihan hyvä oli, että lähdin. Käväisin ensin joukkuekaverin luona poistamassa tikkejä ja vanuttamassa hänen kahta ihanaa kissaansa ja sen jälkeen lähdimme porukalla iltaa viettämään. Baarissa oli yllättävän mukava tunnelma, ja pitkästä aikaa oloni oli mukava niinkin monen ihmisen seurassa. Musiikki sai tärykalvot halkeamispisteeseen, joten jatkot oli joukkuekaverin luona. Toisin sanoen katsottiin telkasta pokeria (ja me meinataan perustaa oma pokeriporukka ja hankkia niitä pelimerkkejä ja kilistellä niitä pelin timmellyksessä!), syötiin pullaa ja juotiin tuoremehua ja tietenkin parannettiin maailmaa enemmän tai vähemmän järkevillä jutuilla. on jotenkin ihana olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden ajatuksenkulku ei ole minun rajallisen älyni ulottumattomissa. Olen viime aikoina tuntenut oloni kovin tyhmäksi sellaistenkin ihmisten seurassa, joiden kanssa olen ennen pystynyt keskustelemaan järkeviä. On aina ihana välillä palata siihen tuttuun ja turvalliseen arjen maailmaan, jossa huumori on sellaista jonka minäkin tajuan ja jossa minäkin uskallan sanoa jotain ilman pitkällistä ajatusprosessia. Ehkä minun liika stressaaminen johtuu juuri siitä, että olen hakeutunut ympäristöön joka on minulle aivan liian vaikea. En taida kuulua korkeakouluun, enkä varsinkaan yliopistoon. Minun älyni on kohdannut rajansa ja minun taitaa olla aika palata sinne käytäntöön, josta olen tullutkin ja jonne kuulun. En minä osaa teoretisoida hienosti ja argumentoida sanojani tyylikkäästi. En minä muista miljoonaa eri teoriaa eri asioista ja osaa yhdistää niitä toisiinsa luonen hienoja synergisiä kokonaisuuksia: minä tarvitsen selkeyttä. Haastavia, selkeitä töitä.

En tiedä...