Oijoi... Ilta alkaa olla pulkassa ja pahimmalta on vältytty kunniakkaasti. Olen ollut koko illan hoitamassa sisareni lapsia, puolitoista vuotiasta ja vajaa puolivuotista. Yhtään kertaa ei kumpikaan itkenyt tai tehnyt jotain, joka olisi saanut minut totaalisen hämilleni. Pieniä kullannuppuja ovat olleet molemmat.

Olen nyt alkanut tajuamaan todella sen, että sisarellani on lapsia. Juhan syntymä meni ihmetellessä enkä häntä paljoa nähnyt johtuen liian täydestä aikataulusta ja siitä, että sisareni miehineen kiersivät ahkerasti sukuloimassa. Olihan Juha molemman puolen ensimmäinen lapsenlapsi. Sannan syntyeesä masennusvaiheeni oli syvenemässä, ja se johti jonkinlaiseen koomamaiseen tunteeseen. Vaikka olin Sannan kummi, niin en oikein osannut tuntea häntä kohtaan mitään, enkä osannut tutustua häneen. Nyt molemmat on tottunut minun kasvoihini ja ääneeni. Ehkä siksi he ovat niin rauhallisia. Yleensä minulla ei ole lapsiin rauhoittavaa vaikutusta... He tulevat olemaan jollakin tapaa myös minun "lapsiani". Olen itse ollut aina (ja todennäköisesti tulen olemaankin) sitä mieltä, etten halua lapsia. Minusta ei ole lapsen kantajaksi, synnyttäjäksi saatikka sitten kasvattajaksi. Olen mielelläni läsnä S:n lasten elämässä, mutta en itse aio niitä tehdä. Ja jos joskus käy niin, että kumppanini haluaa lapsen, niin tulen suostumaan siihen vain ja ainoastaan sitten, kun tiedän että taloudellinen yms. elämäni on tarpeeksi vakaalla pohjalla ja että minä pystyn oikeasti antamaan lapselle parhaat mahdolliset lähtökohdat. Ehkä pelkoni johtuu omista lapsuuden kokemuksistani. En ikinä, IKINÄ halua, että kukaan lapsi joutuu kasvamaan ja elämään sellaisissa olosuhteissa kuin minä lapsena.

Sanna tuhisee viereisellä vuoteella rauhallisesti. Tutti tipahti juuri pienen maiskauksen saattelemana suusta. Minulla on niin kovin rauhallinen olo. Minulla on hyvä olla. Minulla on ikävä H:ta ja toivoisin, että hän olisi vieressäni. Noh, hän on ajatuksissani! Minä en voi tarpeeksi voimakkaasti sanoilla ilmaista sitä, miltä minusta juuri nyt tuntuu. Tuntuu, että asiat menee oikeaan suuntaan.

Minua pelottaa, että käännähdän yöllä Sannan päälle... Hän nukahti isolle sängylle ja sovin siskoni kanssa, että jään heidän vuoteeseensa nukkumaan. Näin he eivät herätä minua tullessaan. Sisareni menee lähiaikoina olkapääleikkaukseen ja ne ovat useimmiten todella kipeitä. Hän tulee olemaan riippuvainen muista pitkän aikaa. Vaippojen vaihtokin tulee olemaan mielenkiintoinen operaatio silloin kun T: on töissä. Lupasin ottaa Sannan luokseni leikkauspäiväksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Näin puran painetta T:ltä ja T:n isältä (joka käyttää kyynärsauvoja polvileikkauksen vuoksi). Jännittävää...