Olen velloillut pitkin poikin koko kuukauden. Vieläkin tuolla parvekkeella on muutama purkamista vailla oleva laatikko enkä vieläkään ole saanut ostettua kirjahyllyä. Mietin, että odottaisinko vielä muutaman viikon kunnes minulla on rahaa niin, että voin ostaa sen lundian hyllykön jota olen himoinnut. Vai menisinkö ostamaan sen hyllykön, jollaista olen aina halunnut, mutta joka saa asuntoni takuulla näyttämään aivan liian anhtaalta (edellyttäen että se edes mahtuu tänne ilman että se pimentää koko huushollin). Tiedetääntiedetään, musta on tullut merkin perään juoksija. Mutta on köyhän on turha ostaa halpaa...

Olen ollut niin tiiviisti töissä viimeiset pari viikkoa, että hyvä kun olen kotona ehtinyt käydä kunnolla kääntymässä. Polvi temppuilee jatkuvan rasituksen vuoksi, joten judoilut yms. liikunnalliset harrastukset ovat jääneet vähemmälle. Kuntosalilla tein ilmeisesti liian kovilla painoilla jalkoja ja kuulin vain napsauksen kun jokin siellä repesi. Se oli varmaan se nivelsiden jota olen yrittänyt varjella. Nyt on polvi turvoksissa ja mietin, että miten selviänkään kohta alkavan työputken jaloillani. Ja ylityökielto, joka meille on asetettu, on ihan täyttä potaskaa. Joka ikinen päivä olen ollut vähintään puoli tuntia ylitöissä. pari päivää sitten jopa 3 ja puoli tuntia. En halua edes kuvitella millaista elämästäni tulee, jos (ja kun)se paljonpuhuttu lakko alkaa. En varmaan paljoa ehdi muuta nähdäkään kuin osaston seiniä...

Minusta tuntuu, että ihmissuhderintama on ainoa rintama, jossa menee edes jotenkin hyvään suuntaan asiat. Olen Tytön kanssa paljon jutellut asioista ja kävin hänen luonaan viettämässä laatuaikaa ja tutustumassa hänen kissoihinsa ja hänen maailmaansa. Se on ainakin selvää, että hän on vakavissaan. Nyt vain minun pitäisi saada ajatukset selviksi ja miettiä, että mitä minä oikeasti haluan. Poltin vaan siipeni niin pahasti viime kerralla, etten halua ottaa sitä riskiä. En vain uskalla. Mutta Tytön kanssa minulla on hyvä olla, hän ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä.

Viikonloppuna minulla olisi syntymäpäivä. Taas olen vuoden vanhempi ja ehkä samalla edes hieman vakavammin otettava. Ja talvikin on tullut, sillä korkkasin piponi käyttöön eräs aamu kun lämpömittari oli nollassa ja pääni meinasi paleltua...