Olen hiekkalaatikkoni reunalla
ja katselen maailmaani.
Rajallisen elämäni laidat näen,
silmillä punertavilla.
Vaikka yritän tähystää ja kurkotella
en kuitenkaan näe ylitse sen.
Jos mä olisinkin luotu vain elämään
kuin perhonen; pienen hetken.
Vaan sisälläni tiedän, siellä asustaa
yhä ikuisen ihmisen sielu.