voi että... Olen ollut tänään niin kovin hyvällä tuulella ja mieli on ollut korkealla ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kokonaisen päivän! Tämä on hei iso saavutus minulle! Suunnittelin tämän päivän niin, että rentoutuisin kunnolla, luen kirjaa, käyn kävelyllä ja vain lepään ja kerään voimia ensi viikkoon. Ja niin minä tein, eikä minua yhtään painanut tekemättömät tehtävät tms. Illan täydensi vielä mukava ilta muutaman joukkuetoverin seurassa. Istuttiin paikallisessa, juteltiin, naurettiin, syötiin pitsaa. ja mikä mukavinta, olimme selvin päin! Kaikki kolme! On ihan erilaista keskustella kun ei tarvitse kuunnella känniläistä selvitystä... Kokonaisuudessaan aivan ihana päivä!

En tiedä johtuuko tämä lääkityksen nostamisesta vai olenko vaan päässyt edes jonkinlaiseen (toivottavasti ei) lyhytaikaiseen hyvän olon ja tasapainon tilaan. Minulle on tärkeää kokea tämä tunne, sillä se herättää minussa toiveita, että voin taas joskus olla iloinen ja positiivinen ilman ahdistumista jostain pienestä asiasta ja vastoinkäymisestä. Tai paremminkin sanottuna, ilman liiallista ahdistumista. Tuntuu ihanalta huomata olevansa tähän vielä kykeneväinen. On miellyttävää sanoa psykollekin, että olen päässyt hieman eteenpäin.

Lupasin huomenna mennä vetämään junnutreenejä. En ole ikinä ennen ollut valmentajan roolissa, mutta hyvin se varmasti menee. En ole siellä yksin eikä minun tarvitse ottaa mistään vastuuta. Minä neuvon minkä osaan ja samalla saan itsekin treeniä.

Kuuntelen: Ani DiFranco: Both hands