Leiri on alkanut vauhdikkaasti. Tiukkojen tekniikkaharjoitusten lisäksi olemme treenanneet uusia pelejä ja vihdoinkin osaan oikeasti tehdä jotain hyökkäyksessäkin. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää... ;)

Tuntuu mukavalta, että minulla on niin paljon kaikkea. Olen viime aikoina jotenkin käpertynyt itseeni ja minulla on ollut aivan liikaa aikaa miettiä asioita ja vatvoa huolia. Nyt kuitenkin työt ja treenaus ja opiskelu pitää minut sen verran kiireisenä, etten ole edes ehtinyt olla kovin ahdistunut. Väsynyt vain. Muutamia öitä on taas tullut valvottua. Kaipa tämä tästä...

Ensi viikolla lähden sinne pohjoiseen. En ole yhtään suunnitellut mitä otan mukaani ja kaipa minun pitäisi jotain matkan eteen tehdä. Kun työt ja kaikki muu hässäkkä vie ajatuksia muualle, niin odottaminenkaan ei tunnut niin pitkältä. Kovin nopeasti on tämä erossa oltu kuukausi mennyt. Toivottavasti loppukevätkin menee yhtä nopeasti.

Nyt menen venyttelemään kipeitä lihaksiani. Uuden polvitukeni avulla juokseminen ja muu liikkuminen tuntuu siedettävältä ja samalla pohjelihakseni tuntuu kiristyvän niin, että tuntuu treenien jälkeen, että akillesjänne napsahtaa poikki hetkenä minä hyvänsä. Kaipa minun pitää vain totutella tukeen ja eiköhän urhat lihaskiristyksetkin sen myötä katoa.