Olen eilisestä saakka ollut hämmentyneessä, masentuneessa ja suoraan sanottuna v******neessa tilassa. Yleensä en kerro täällä yksityiskohtia suhteestani H:n enkä varsinkaan mitään, mikä liittyy eroomme, mutta tämä on sellainen asia, joka minua loukkasi ja romautti itsetuntoni totalisesti. H kertoi mesekeskustelussa, ettei hän koskaan halunnut sitoutua minuun. Että hänen olisi pitänyt käsitellä omat asiansa halki ennen kun hän aloitti suhteen kanssani. Voi olla että tein hänen sanoistaan liian hätäisen johtopäätöksen, mutta varmentavat kysymykset viittäsivat oikein ymmärrykseen. Eli toisin sanoen seurustelin melkein puolitoista vuotta ihmisen kanssa, joka ei edes halunnut sitoutua minuun. Mitä tämä siis kertoo? Minulla on tällä hetkellä musertava tunne siitä, että minua on hyväksikäytetty, että haluaako kukaan koskaan sitoutua minuun vain pitääkö minun joko olla loppuelämäni sinkku tai sitten tyytyä yhden illan juttuihin ja muihin sitoutumista vaatimattomiin suhteisiin? En tiedä... Mutta sen päätin, että aion pysyttäytyä erossa kaikenlaisista ihmissuhteista pitkän aikaa ja keskittyä pelaamiseen ja treenaamiseen ja itsetuntoni kehittämiseen. Tämä kyllä lisäsi pelkoani siitä, että avaudun toiselle ihmiselle ja päästän toisen lähelleni. En halua tulla loukatuksi tällä tavalla enää uudelleen...

Tänään käyn näöntarkastuksessa ja lyömässä lopullisesti lukkoon sen, minkälaiset silmälasit itselleni haluan. Minulla on 3 vaihtoehtoa, jotka ovat nykyisistä laseista täysin erilaiset ja rohkeammat. Eli pyrkimykseni itseni ulkoiseen uudistamiseen jatkuu edelleen! Olen myös näin työssäkäyvänä ihmisenä tajunnut alennusmyyntien miellyttävyyden, ja minun on myönnettävä että vaatekaappini on myös uudistunut melko radikaalisti. Olen jopa kyennyt viemään vanhoja vaatteitani kierrätykseen...

Eilen oli ensimmäiset treenit sitten juhannustauon ja ne meni juuri niin surkeasti kuin osasin odottaakin. Tuntui, et kaikilla oli huono päivä, minusta tuntui että kuolen väsymyksestä jo alkujuoksujen jälkeen ja niissä treeneissä hemmettisoikoon myös juostiin. Eräässä harjoituksessa loukkasin taas kerran hieman niskaani. Käsi ei ole puuduksissa eikä mitään, mutten saa päätäni kääntymään oikealle ilman sokaistavaa kipua. Joku siel varmaan revähti. Pitääpä katsoa nyt, et miten työnteko onnistuu, sillä en kehtaa pyytää sairaslomaa!!!

Voisi se elämän positiivinen kallistuma pikkuhiljaa tulla minunkin eteeni...