On se vaan myönnettävä, että mun pääni on kuin seula. Kaikki asiat tuntuu valuvan samantien aivoistani ulos, kun ne menevät sisään. Olen hukannut työvuorolistani jonnekin, eikä minulla ole aavistustakaan minne sen olen tyrkännyt. Unohtaisin varmaan oman päänikin, ellei se olisi luilla ja lihaksilla kiinni hartioissani. Noh, sen siitä saa kun sama pää kesät talvet!

Olin tänään auttamassa Annua muutossa. Se meni nopeasti ja suhteellisen kivuttomaksi. Saipahan ainakin päivän kuntoilut hoidettua. Jäin vain sen jälkeen kateellisena pohtimaan sitä, kuinka niiiiin haluan muuttaa täältä pois. Johonkin inhimilliseen ja siistiin asuntoon.... jonnekin uuteen. Laitoin siitä rohkaistuneena hakupaperit vetämään. Mutta jono on pitkä kun nälkävuosi, joten en pidättele asian kanssa henkeäni!

Olen kuunnellut monen pride-viikko palautetta ja minua harmittaa kovasti etten mennyt sinne. Olisi niin ihana ollut käydä sateenkarimessussa, osallistua marssille ja naistenbileisiin ja varsinkin puistojuhlaan. Mutta jos sitten ensi vuonna uudella yrityksellä...Muutenkin tämä mun reissuun lähteminen tuntuu tökkivältä. Kaikki suunnitelmat on mennyt pieleen... seuraava mahdollisuus poistua tästä tuppukylästä on kun menen parin viikon päästä pelaamaan vieraalle paikkakunnalle. Mut sekin ilo jää lyhyeen.

Shoppailuvimma jatkuu. En edes kehtaa kertoa, mitä tällä kertaa hankin. Mutta sen voin sanoa, että nyt on kaikki ostokset joihin ajattelin kesätyörahat investoida, on ostettu ja loput voin sit laittaa kasvamaan korkoa.Joka kesä minulla on muutama suurempi ostos, niin oli viime vuonnakin ja niin oli tänä vuonna. Eipähän tartte enää funtsia niitä tämän enempää...

Nyt onneksi elämässä on tasainen vaihe. Toivottavasti se jatkuukin mahdollisimman pitkään.