Olen koko illan vellonut säälittävässä itsesäälissä ja masennuksessa. Mikään ei ole hyvin ja kaikki ärsyttää. Minun tekisi vain mieli hakata päätäni seinään niin kauan, että kallo halkeaa ja kaikki typerät ajatukset ja ahdistukset valuisivat aivomassan mukana pois.

Ahdistukseni on alkanut purkautua (taas) omaan itseeni. Rääkkään ja ruodin itseäni kaikesta ja syytän itseäni ihan kaikesta. Tänään jopa löin nytkin seinään ja nyt rystysiä jomottaa... Onneksi tapanani ei ole purkaa pahaa oloani ainakaan liiaksi muihin. Pelkään loukkaavani H:ta olemalla tällainen jaksamaton, en jaksa aina edes skypessä jutella... Oon mäkin tyttöystävä... En tiedä. Joku minua nyt nyppii pahemman  kerran, enkä oikein löydä tietä ulos tästä tilanteesta. Ja huomenna minun on mentävä ihmisten joukkoon. Mahtavaa. Olen varmasti edukseni silmäpusseineni ja ärtymyksineni.

Voi hemmetti kun on paha olla!