Rinnuksissani on selvä kämmenen jälki, käsivarsissa on mustelmia (kun katson  tarkasti, niin voisin vannoa vieläkin näkeväni sormenjälkien uurteet mustelman keskellä). Lihaksia särkee ja nivelet paukkuvat. Kevään ensimmäiset kunnon treenit ovat nyt takana ja minusta tuntuu kuin olisin jäänyt junan alle. Adrenaliini ja endorfiinitasoni tuntuvat vieläkin olevan koholla, sillä minulla on jotenkin ihanan voipunut ja hyvä olo. En malta odottaa illan treenejä, jotta pääsen kunnolla venyttelemään lihaksiani ja korjaamaan leirillä tekemiäni virheitä yksilöharjoituksissa. Aivan kuin lihakset olisivat joten avoinna verelle ja hapelle. Viime viikon hartiajumitus on kadonnut täysin, eikä niska-ja selkälihakseni ole enää kivikovat. Aikaisemmin joogan jne. ei auttanut jatkuvaan selkäkipuoluun, mutta nyt kun olen aloittanut kunnolla aktiivisen ja rankan liikuntamuodon, niin seökäkipuilu on lähestulkoon täysin kadonnut. Ehkäpä se johtuu siitä, etten enää vain istu luennoilla ja tietokoneen ääressä niskat jäykkänä vaan oikeasti annan kaikkien lihasten tehdä kunnolla töitä.

Lainasin tänään yhden tenttikirjan ja kun sen saan kahlattua lävitse, niin menen tentiin ja nappaan taas opintoviikkoja kasaan. Yritän tänään myös saada aloitetuksi esseetä, joka pitäisi palauttaa ensi viikon alussa ja johon minulla on jo paljon ideoita. Ajattelin myös tehdä hieman kotitöitä ja käydä pesemässä leirikamat (pyykkikorini haisee ihan miesten jääkiekkojoukkueen pukukopilta) ennen kuin hiena haju tunkaantuu jokapaikkaan sekä hieman siivoilla. Nukuin viime yönä 16 tuntia (!!!!!!) ja nyt olen niin kauhean virkeä. Minusta tuntuu, että voisin siirtää vaikka vuoren tällä hetkellä!

Mutta aloitetaan hieman kevyemmällä urakalla: viemällä pyykit pesukoneeseen;)