Olen tänään ollut jotenkin levoton. En ole oikein päässyt alkuun missään, enkä ole saanut mitään myöskään päätökseen. Se johtuu todennäköisesti unen puutteesta, sillä 3 valvottu yö on nyt takana ja sen olen näköinenkin. Unensaantiyritykset tuntuvat pitkittyvä yö toisensa perään ja yhä vaikeammaksi unen saaminen tulee. Olen yrittänyt olla aktiivinen, mutta se on niin kauhean vaikeaa kun kynän pitäminen kädessäkin vaatii henkisiä ja fyysisiä ponnistuksia, jotka vie totaalisesti voimat. Kaivoin kaapista joskus kauan sitten määrätyn unilääkepaketin, sillä jos ensi yökin menee valvoessa niin oloni on paljon pahempi kuin levoton.

Huomenna psyko ehkä näkee todellaisuudessa sen, mitä väsymys ja valvominen minussa aiheuttaa. Tähän asti olen saanut tummat silmäpussit peitettyä jääpalalla ja meikkivoiteella. Nyt ne ovat niin tummat, että näytän pandalta.

Loppuviikolla ei ole enää luentoja, joten voin nukkua silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun unta saan. En välitä enää unirytmistä, kun sellaista ei tällä hetkellä ole olemassakaan. Verkkokurssin keskustelu alkaa huomenna ja minulla on alustusvuoro. Väsäsin tänään Wittigistä lyhyen alustuksen ja muutamia kysymyksiä, joiden toivon herättävän edes jonkinlaista keskustelua. Ja sitten kun saan nukuttua, niin voin oikeasti syventyä aiheeseen ja saada sanottua jotain järkevääkin (nyt se on vain selvillä asioilla polemisointia). Lainasin myös kirjoja erääseen kurssiin, jonka suorittamisesta on tullut eräänlainen ikuisuusprojekti. Kun yhteen kurssiin kuuluu miljoona tehtävää ja 3 erillistä tenttiä, niin ei siinä kukaan pysy perässä. Siksi päätin tehdä poikkeuksen yleisiin tapoihini ja suorittaa kurssin kirjatenttinä (vaikka luennotkin olisi tarjolla). Nyt kun vaan löytäisin itsestäni motivaatiota lukea ne kaikki...

Nyt menen kokeilemaan jos nukahtaisin. Telkasta tulee ohjelma, jossa testataan tippuuko voileipä tilastollisesti todistaen useammin lattialle voipuoli alaspäin. Se kun todistetaan, niin tieteessä on saavutettu jotain merkittävää;)