Niin paljon on taas tapahtunut; niin hyvää kuin vähän huonompaakin. Minun ei koskaan pitäisi joutua sairaslomalle, sillä aina kun olen toimettomana ehdin olla kaikessa muussa niin toimelias, että lopulta onnistun pilaamaan elämäni kaikilla muilla paitsi työrintamalla. H tuli takaisin (hetki jota odotin innolla mutta myös kauhunsekaisin tuntein) ja minusta tuntui kuin luokseni olisi tullut täydellinen vieras. En osannut puhua hänelle, en keksinyt mitään sanottavaa. Ihmettelin vain, että kuka ihme on majoittautunut nurkkiini. Ja tämänhetkinen elämänvaiheeni (joka on kaikkea muuta kuin selkeää ja tasapainoista) oli täysin väärä aika ottaa ketään luokseni; edes kuukaudeksi. Me erosimme. Sovussa, mutta erosimme kuitenkin. Tässä taisi nyt sitten tulla se piste i:n päälle...

Kumpaakin ahdisti toisen olemassaolo ja 20 neliön asunnossa ei paljoa karkuun toista pääse. H lähtikin monen sadan kilometrin päähän; enkä todellakaan syytä häntä siitä. Iteasiassa oli hyvä että hän lähti. En halua, että hän näkee minua tällaisena. Heikoimmillani ja voimattomimmillani.

Lääkitysasin sain viimein kuntoon. Se vaati tsiljoona puhelinsoittoa psykologille ja lopulta luottauduin keskussairaalan lääkärin sanaan ja nostin annoksen entiselleen. Nyt näyttäisi siltä, ettei kroppani enää kestä kaikkea tätä. Samalla elättelen myös toivoa, että mitä jos kaikki tämä johtuukin jostakin fyysisestä? Mitä jos aivokuvasta löytyy joku konkreettinen muutos, joka selittää kaiken. Sen minäkin pystyisin länsimaisen sairaanhoitajan käsityskyvyllä tajuamaan. Olen vieläkin vaan niin suoraviivainen ihminen, että antakaa minulle joku fyysinen vaiva, niin hoidan sen parhaani mukaan. Mutta mitäs jos ei ole vammaa? Mitäs jos ei ole haavaa sidottavana tai kipua hoidettavana? Jos ainoana hoitona on puhuminen; hoitokeinoista vaikein ja juuri se jota en itse hallitse?

Tänään eräs joukkuetoveri täyttää 30 vuotta! Kerrankin sain ongittua joltakulta mitä tämä voisi haluta/tarvita lahjaksi. Liian kallishan se oli lahjaksi sellaiselle ihmiselle, jota en kovin hyvin tunne. Mutta minulla on tunne, että hänen luonaan tullaan purkamaan videoavusteisesti useampikin pelitilanne. Saanpahan siellä muuta ajateltavaa!