Huhhoijaa... Eilen loppui koko viikon kestänyt intensiivikurssi. Kuuntelin tutkimustuloksia liittyen vanhusten kaatumisiin, syitä elimistön vanhenemismuutoksille ja muita lähestulkoon yhtä mielenkiintoisia aiheita. Istuin aktiivisesti kaikikilla luennoilla ja nyt aloittelen oppimispäiväkirjaa. Minulla on hirveästi ajatuksia ja mietteitä. Pitää yrittää saada edes osa niistä paperille ennen kuin ne unohdan. Ensi viikolla alkaa kaksi periodikurssia. ne yleensä vie minulta voimat aika tehokkaasti, sillä niihin pitää yleensä aina lukea paljon materiaalia ja valmistella esitelmää tms. Aiheet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, joten enköhän minä jaksa.

Eilen illalla J oli luonani. Hän kävi ensimmäistä kertaa "uudessa" asunnossani. Oli niin ihana jutella kaikesta rauhassa ja vaihtaa kuulumisia. Sain kuulla hänen kokemuksistaan Latviassa ja tulevaisuuden näkymiä. Katsoimme yhdessä leffan (the fluffer) ja sen jälkeen sain pikakurssin homoslangiin. Kaikkea sitä oppii kuin vanhaksi elää. Keskustelimme parisuhteista, naisen ja miehen asemasta ja rooleista täällä ja afrikassa. Keskustelimme ihan kaikesta. Hämmästelimme asioita, ihmettelimme asioita, opimme asioita. Molemmat ovat niin erilaisia kuin joskus lukioaikana. Mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet, ajatusmaailmat ovat muuttuneet ja yhdessä olemme niitä jakaneet. J kertoi, että hänen mielestään minulla on kausia, milloin olen kiinnostunut eri asioista. Innostun jostain ja olen siitä 157,2%:sti täpinöissäni ja se tekee minusta niin mielenkiintoisen. Kyllähän minä olen kausittain aina ollutkin sellainen, mutta niin on J:kin. On aina ihana kuunnella hänen selvityksiään milloin mistäkin asiasta: kieliopista apartheidiin, kirjallisuudesta vessapaperiin. Hän on täydellinen esimerkki tiedon vaikutuksesta. Hän ajattelee yhtä asiaa tänään näin ja se on hänen vilpitön mielipiteensä. Kohta hän on oppinut uutta ja mielipide on jopa täysin päinvastainen. J imee tietoa valtavia määriä ja samalla hän jollakin tapaa evolvoituu joksikin uudenlaiseksi. Juuri hänen älykkyytensä ja olemuksensa viehättää minua. Hän on pieni "cub":ini. Ja asunnossani tuoksuu hänen partavetensä; hyvä tuoksu tosin. Tuttu tuoksu.

Olen taas valvoskellut. Pyöritellyt H:n hiuksia sormeni ympärille ja koettanut karaista itseäni kylmyyttä vastaan heittämällä peiton pois päältä. Hytisen kylmästä ja yritän ajatella lämpimiä ajatuksia. Tämä on minun rituaalini, jolla valmistaudun tuleviin pakkasiin. Odotan lumen tuloa. Nyt kaikki on niin rumaa ja synkkää ja vetistä. Haistan väin mätänevien lehtien löyhkän ympärilläni ja se saa vatsani vääntelehtimään. Inhoan tätä hajua. (Edes ihmislihan palava haju ei ole niin kuvottava, vaikka diatermiahaju oli pitkään pahinta mitä tiesin).

Tänään on ikävä päivä. Minun pitäisi mennä ainejärjestön illanistujaisiin, mutta joudun menemään siskoni luo hoitamaan hänen lapsiaan. Minun pitää peruuttaa taas niin monta asiaa, että oikein hävettää... Huomenna lähden äitini ja isäpuoleni syntymäpäivälahja-risteilylle. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee....