Olen ollut aivan muuton lumoissa viime päivät. Olen pakannut ja järjestellyt, inventoinut ja heittänyt turhaa kamaa pois. Kaikkien mutkien kautta huomenna tai siis tänään (onhan kello jo yli puolen yön) olisi viimein se virallinen muuttopäivä. Tosin nämä viimeiset päivät on ollut henkisesti erittäin stressinsietokykyäni testaavat. Ensin oli ongelma muuttoauton/peräkärryn kanssa ja viimein työtoverini isä antoi ystävällisesti peräkärryn käyttööni. Ja tänään kuljettajaksi suostunut peruutteli puheitaan ja kaikenlaisten tekosyiltä haiskahtavien selitysten jälkeen tajusin, että nyt minulla on peräkärry, mutta ei koukullista autoa. Jos hän ei nyt sitten tulekaan avukseni, niin joudun raahaamaan tavarani pienessä henkilöautossa ja tekemään useita rundeja. Ja samainen työtoverini ymmärsi panikointiani ja sanoi, että voi tulla töiden jälkeen viemään huonekalut, joita en muuten saa kuljetettua, uuteen asuntooni. Joten ehkä mä nyt sitten lopulta pääsen muuttamaan. Parasta olisi...

Olen myös hieman horjumassa sinkkuuspäätöksessäni... Olen paljon jutellut erään mielettömän mukavan naisen kanssa. Olen tavannut hänet joskus ja nyt törmäsin häneen uudelleen. Minun on pakko myöntää, että olen tehnyt henkilökohtaisen ennätykseni puhelimessa puhumisessa. Tai no, skypessä jos tarkkoja ollaan. Yli 7 tunnin keskustelu, jota edelsi usean tunnin mese-keskustelu... XD On ollut outoa löytää ihminen, jolla on niin samanlainen maku asioiden suhteen ja jonka kanssa minulla oikeasti on synkannun mielettömän hyvin. En epäile hetkekään ettenkö ihastuisi häneen kunnolla, jos vain siihen saan mahdollisuuden. Mutta keskustelut ovat pitkästä aikaa saaneet kaivatun hymyn huulilleni! Jotenkin tuntuu, että olen päässyt sen kummallisen möykyn ylitse, joka minua on estänyt tutustumasta uusiin ihmisiin. Ja jotenkin hänelle olen uskaltanut olla aito, minun ei ole tarvinnut selitellä sanojani vaan puhua mitä mielessä on. Olla oma itseni... Mutta varovasti etenen kaikessa, en halua enää sydänsuruja. En nyt, kun olen saavuttamassa jonkinlaista tasapainoa.

Tuntuu oudolta jättää tämä paikka taakseni. Lähteä pois tutusta ja turvallisesta ja aloittaa alusta jossain muualla. Ja tavoistani poiketen, minua ei tämä pelota eikä stressaa. Olen valmis.