Helkkari, minulla on uusi noste! Kävin pitkästä aikaa yliopistolla aamulla kokouksessa kertomassa opiskelijoiden näkemyksiä siitä, mikä oikein opiskelussa mättää. Samalla minulle tuli joku ihme motivaatiopuuska ja innostus opiskeluun. Samaa tietä poljon kirjastolle ja lainasin kirjat, jotka pitäisi vielä tenttiä tenttiä, jotta saisin vihdoin kasvatustieteen appron pakettiin. Psykolle sain oikeasti sanottua asioita, jotka tuntuivat merkittäviltä jopa minusta. Huomasin asiayhteyksiä erilaisten asioiden välissä ja minusta tuntuu, että oikeasti etenimme johonkin. Treenit menivät niin hyvin kuin ne vain voi mennä. jaksoin yllättävän hyvin, vaikka kunto onkin hieman rapistunut (ja edes sade ei saanut mielialaani laskemaan).

Nyt on hyvä olo. En tiedä mikä sen on aiheuttanut, mutta olen siitä niin kauhean onnellinen. Minulla on toivoa, että joskus voin näin hyvin jatkuvasti; en vain kerran kymmenessä vuodessa.

Edelliseen postaukseen olin saanut kivan kommentin (kiitos siitä!). Hän kummasteli käyttämään termiä: minä en saa tuntea. Minulla on oikeasti suurin osa elämästäni ollut tällainen olo. pääasiassa se juontaa juurensa vanhempieni avioeroon ja siihen, kuinka isäni suoraan sanottuna manipuloi minua (ja sisariani) inhoamaan äitiäni. Hän ei olisi halunnut, että haluaisimme muuttaa hänen luokseen, hän ei olisi halunnut, että edes puhuisimme hänelle. Ja aina kun sanoin jotain äidistäni ja ikävästäni sain yleensä tuntea seuraukset henkisesti ja fyysisesti. Isäni olisi halunnut itsensä asetettavan jonkinlaiselle jalustalle ja häntä piti melkeinpä palvoa. Ja sitä kun en suostunut tekemään; ja sen myös suoraan sanoin. Sain kokea myös sen nahoissani. Hän teki minulle myös selväksi, että minä en merkitse hänelle mitään. Olin vain pakollinen välikappale huoltajuuskiistassa: joko kaikki tai ei ketään oli periaatteena. En saanut/voinut rakastaa isääni enkä äitiäni, en saanut tuntea onnea heidän erostaan (aina ihmeteltiin suureen ääneen kun avioerosta puhuttaessa sanoin sen olleen elämäni onnellisin tapahtuma, jota se silloin olikin). Minulle on tuotu esille, etten saisi tuntea rakkautta samaan sukupuolta olevaa kumppania kohtaan. Tämä kaikki ja moni muukin mainitsematon asia on saanut minulle ajatuksiini jonkinlaisen ajatuskaavan, että en saisi tuntea näin. Vaikka järjellä tiedän että niin ei pitäisi ajatella, mutta niin van silti teen. Ja siitä nyt yritän eroon.