Olen ihan kuitti! Saavuin Jyväskylään 1 aikaan yöllä ja meidän piti kävellä jonkin matkaa päästäksemme äitin luo. Minä tapojeni mukaan ahnehdin ja kantamukseni olivat sen mukaiset. Oli erittäin mielenkiintoista yrittää ajaa pyörällä niiden kaikkien kanssa... Talutinkin lähes koko matkan, sillä tie oli mustan jään peitossa. Seuraava investointini tulee olemaan pyöräilykypärä!

Muistaakseni sanoin jossain aikaisemmassa postauksessani, että syksyn mätääntyvien lehtien haju on kuvittavinta mitä tiedän. Ei ole enää... Takaisin tullessa linja-autossa oli keski-ikäinen mies, joka löyhkäsi viinalle, kaljalle ja sellaiselle nakkikioskin rasvaiselle, vähän aikaa paistettuna seisoneelta makkaralta. Siinä on hajukombinaation joka sai minut voimaan pahoin. Ja matkan tietenkin kruunasi se, että samainen mies kallisti tuoliaan niin, että päätuki oli varmaan 10 senttiä naamastani (enkä itse voinut kallistaa omaa tuoliani samassa tahdissa, sillä takanani istui pitkä mies, jonka jalat eivät olisi mahtuneet minun tuolin ja oman tuolinsa väliin) ja sitten hän risti kätensä päänojan  taakse niin, että hänen löyhkäävät kätensä olivat varmaan sentin päässä naamastani... Ja vaikka huomautin asiasta, niin muutosta ei tapahtunut. Enkä voinut edes vaihtaa paikkaa, sillä linkki oli täynnä. Että sillai... Mua niin kuvottaa kännissä olevien miesten haju. En tiedä miksi vain miesten. Ne haisee sellaiselle sahanpurun ja viinan ja jonkun kummallisen sekoitukselta. Ehkä olen "traumatisoitunut" lapsuudessani isäni tuoksuun (joka oli samanlainen), että inhoan sitä vieläkin...

Mutta muuten matka meni suhteellisen hyvin. Nautin merestä ja istuskelin kannella tuntikausia nauttimassa ja hytisemässä kylmästä. Nyt pitää yrittää päästä takaisin arkeen. Se ei ole vaikeaa sillä minulla on 8 tuntia luentoja alkamassa tunnin päästä...