Olen tainnut kiirehtiä taas asioiden suhteen. Puhuin silloin psykiatrille lääkkeen käytön lopettamisesta ja suunnitelmana oli sen asteittainen vähentäminen, niin että laitan annoksen heti puoleksi ja muutaman kuukauden päästä lopetan sen kokonaan. Minusta tuntui koko ajan, ettei lääkkeestä ole mitään hyötyä ja että saan kuitenkin terapiastakin tukea. Nyt olen viikon verran ollut puolitetulla annoksella ja olo on suoraan sanottuna paska. Selkeästi mielialat ovat heittelehtineet ja oeln jatkuvasti apaattinen ja väsynyt ja silti liian adhd saadakseni levättyä. En ehkä uskalla lopettaa lääkettä, en vielä. En nyt kun tilanne on edes jonkinlaisessa herkässä tasapainossa. En kun olen vähentämässä terapiakerrat yhteen viikossa. Minua ottaa päähän, etten pysty pääsemään eroon lääkkeestä. Vaikka tiedän, että sen syöminen on minulle hyväksi, niin tunnen oloni heikoksi. Minulla ei ole tarpeeksi tahtoa pärjätä omillani.

Kaikki rytmit, jotka olen saanut, menee taas päälaelleen. Minulla on yövuorot. Taas. ja tyhmästi kahden yön jälkeen on kaksi vapaata ja sitten on kolme yötä. Ja kun niistä selviän, niin olen taas pari päivää vapaalla, jotta pääsen taas valvomaan jouluksi. Pidän yövuoroista, mutta olisivat sentään edes putkeen kaikki.