Olen koko yön jotenkin vellonut ärsyynnyksessä. En tiedä miksi otan tämän niin rankasti... Minua inhottaa tehdä sellaisia mokia, joita joudun jossain vaiheessa selittelemään vieraalle ihmiselle. Tai pikemminkin jos selittelyssä on lauseparsi: "tota, sori, mut nyt asia on niin että...". Ehkä se suurin tekijä tässä on oman virheen myöntäminen toiselle (vaikkei se minun näkökulmastani edes ollut virhe). Olen aika huono siinä, ellei se sitten liity työhön, jossa virhe voi kustantaa enemmän kuin pahan mielen.

Voi kun minun tekisi mieli jäädä vain sänkyyn. Unohtaa luento, unohtaa illan meno, josta en ole enää niin innostunut kuin mitä olin eilen. Minua ahdistaa.