Olen ollut enemmän tai vähemmän kiireinen viime päivinä. En ole oikein ehtinyt edes ajattelemaan mitään negatiivista sen paremmin kuin positiivistakaan. Olen vain tehnyt töitä niin, että olen unohtanut autuaallisesti kaiken. Kesän viimeinen psyko oli torstaina ja nyt alkaa 6 viikon tauko. Olen luottavainen siitä, että selviän tästä ajasta. Ja jos totta puhutaan niin voin todennäköisemmin paremminkin kun minun ei tarvitse repiä haavoja auki uudelleen ja uudelleen joka ikinen viikko.

Sain myös töitä. Tai alkuperäistä työsopimustani halutaan jatkaa vúoden loppuun saakka ja olen hyvin kallistuvainen tarjouksen hyväksymään. Saisin jopa lyhyen loman työsopimusten väliin. Jos vaikka saisin kunnon otteen elämästä kun osaan ennakoida tulevaisuutta paremmin. Tämä myös antaa minulle taloudellisia valmiuksia erilaisiin asioihin. Olen suunnitellut ajavani kesän aikana ajokortin (tiedetään, että se ei ole ympäristöystävällistä, mutta joskus se on ajettava jo ihan töidenkin takia) ja nyt kun työsopimus jatkuu niin voin jopa harkita oman auton ostamista. Siskoni mies on tästä harkinnasta niin iloinen, että hän on oikeasti käynyt jo liikkeissä katselemassa valikoimia ja hintatasoja ja suositellut minulle erilaisia autoja. Hyvä vaan, sillä minä en kauheasti autoista tiedä. Hän saa tulla kanssani sen sitten valitsemaan. Noh, kunhan nyt ensin ajan sen ajokortinkin...

Juhannus menee yövuoroissa. Tämä ei minua oikeastaan harmita. Mutta olkaa te varovaisia!!!